Rikkakasvien torjunta kaupunkiympäristössä: Tehokkuuden arviointi kovien pintojen ympäristöystävällisessä torjunnassa
Österholm, Emmi (2020)
2020
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020121027429
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020121027429
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tavoite oli kerätä tietoa ympäristöystävällisten torjuntatapojen tehokkuuteen vaikuttavista seikoista ja arvioida, mitkä työtavat ovat tehokkaimpia ja taloudellisesti kannattavimpia. Tavoitteena oli myös pohtia, miten tapoja voisi parantaa ja kartoittaa erilaisia kehityssuuntia. Varsinaisia mittaus- ja kustannuslukemia ei julkaista.
Työ toteutettiin kenttäkokeena, eli torjuntatapoja tutkittiin valvotuissa olosuhteissa kesäkauden verran. Kokeessa seurattuja torjuntatapoja olivat kuuma vesi, pelargonihappo, polttaminen ja mekaaninen torjunta. Käytännössä koe toteutettiin rajaamalla urakka-alueilta kutakin metodia kohden kaksi kovia pintoja sisältävää 100m2 kokoista aluetta, joista toinen sijaitsi auringossa ja toinen varjossa. Samalla periaatteella jokaista metodia kohden valittiin myös kaksi katupuuta. Näin voitiin vertailla valon määrän vaikutusta kasvuun.
Kokeessa havaittiin polttamisen ja pelargonihapon olevan keskiarvoltaan vahvimmat kandidaatit. Valitut metodit ovat ominaisuuksiltaan melko erilaisia: jokaisella menetelmällä on sekä jokin ominainen vahvuus että heikkous, minkä vuoksi menetelmiä kannattaa harkita käytettäväksi yhdessä. Tulevaisuudessa kannattaisi tutkia vielä vähemmässä ammattikäytössä olevia torjuntatapoja ja pohtia, voisiko rikkakasveja tai kylvettyä niittykasvillisuutta jättää osaksi kaupunkiympäristöä.
Opinnäytetyön tilaaja on Destia Oy. Työn käytännön kokeet suoritettiin Helsingissä Destian Herttoniemen ja Lauttasaaren kunnossapidon urakka-alueilla kesällä 2020.
Työ toteutettiin kenttäkokeena, eli torjuntatapoja tutkittiin valvotuissa olosuhteissa kesäkauden verran. Kokeessa seurattuja torjuntatapoja olivat kuuma vesi, pelargonihappo, polttaminen ja mekaaninen torjunta. Käytännössä koe toteutettiin rajaamalla urakka-alueilta kutakin metodia kohden kaksi kovia pintoja sisältävää 100m2 kokoista aluetta, joista toinen sijaitsi auringossa ja toinen varjossa. Samalla periaatteella jokaista metodia kohden valittiin myös kaksi katupuuta. Näin voitiin vertailla valon määrän vaikutusta kasvuun.
Kokeessa havaittiin polttamisen ja pelargonihapon olevan keskiarvoltaan vahvimmat kandidaatit. Valitut metodit ovat ominaisuuksiltaan melko erilaisia: jokaisella menetelmällä on sekä jokin ominainen vahvuus että heikkous, minkä vuoksi menetelmiä kannattaa harkita käytettäväksi yhdessä. Tulevaisuudessa kannattaisi tutkia vielä vähemmässä ammattikäytössä olevia torjuntatapoja ja pohtia, voisiko rikkakasveja tai kylvettyä niittykasvillisuutta jättää osaksi kaupunkiympäristöä.
Opinnäytetyön tilaaja on Destia Oy. Työn käytännön kokeet suoritettiin Helsingissä Destian Herttoniemen ja Lauttasaaren kunnossapidon urakka-alueilla kesällä 2020.