"Oodi valmennukselle" : työhyvinvointivalmennuksen vaikutus yksilön ja työyhteisön työhyvinvointiin

Abstract

Opinnäytetyö toteutettiin yhteistyössä Tampereen kaupungin kanssa, ja se oli suunnattu avo- ja asumispalvelussa työskenteleville, jotka olivat käyneet työhyvinvointivalmennuksen. Tarkoituksena oli tutkia työhyvinvointivalmennuksen merkitystä yksilölle ja työyhteisölle: mitä työkaluja he kokivat saaneensa työhyvinvoinnin edistämiseksi ja millaista tukea he saivat esimieheltään ja työyhteisöltä. Tutkimus oli kvantitatiivinen eli määrällinen, ja se toteutettiin kyselylomakkeella, joka lähetettiin sähköisesti valmennuksen käynneille työntekijöille. 22 työntekijää vastasi kyselyyn Saatuja vastuksia analysoitiin tilastollisin menetelmin. Kyselyssä olleita avoimia kysymyksiä ei analysoitu erikseen vaan niitä tulkittiin määrällisten vastauksien tukena.

Tutkimuksen tulokset osoittivat, että koulutuksen koettiin olleen suurimmaksi osaksi hyödyllinen ja se lisäsi koettua työhyvinvointia sekä yksilön että työyhteisön näkökulmasta. Sen koettiin antaneen työkaluja tunnistaa haasteita työyhteisössä, sekä se lisäsi tietoisuutta ja osaamista toimia työhyvinvoinnin edistämiseksi. Tutkimus toi myös ilmi, että valmennetut eivät koe saavansa riittävästi tukea ja ymmärrystä esimieheltä ja työhyvinvointitoimintaan ei ole saatavilla riittävästi aikaa tai resurssia. Kokonaisuudessaan valmennuksen koettiin silti olevan voimaannuttava ja koulutusta voitiin lämpimästi suositella kaikille. Vastauksista kävi ilmi, että koulutukselle toivottiin jatkoa tai ainakin kuulumisten vaihtoa säännöllisin väliajoin.

Tutkimusten perusteella voidaan todeta, että koulutus ja tietoisuus työhyvinvoinnin kokonaisvaltaisuudesta lisää yksilön ja työyhteisön hyvinvointia ja näin ollen on organisaatiota ajatellen kannattavaa toimintaa. Tulevaisuudessa voisi olla hyödyllistä tutkia työhyvinvointivalmennuksen merkitystä esimiehen näkökulmasta ja hänen mahdollisuuksiaan edistää työhyvinvointia omassa työyhteisössään.

This thesis was carried out in co-operation with the City of Tampere and was aimed at those working in open and housing services who had attended occupational well-being coaching. The purpose was to study the importance of well-being at work coaching for those who had attended the training.

The thesis is quantitative. The data were collected through a questionnaire that was sent electronically to the employees who had completed the training. Responses were analyzed by statistical methods.

The results showed that the training was felt to be mostly useful and increased the perceived well-being at work from the perspective of both the individual and the work community. It was felt to have provided tools to identify challenges in the work community and to increase awareness and competence to take action to promote well-being at work. The study also revealed that the coaches do not feel they receive enough support and understanding from their supervisor and that there is not enough time or resource available for well-being at work.

A further study on the importance of occupational well-being coaching from a supervisor`s perspective and how they would promote well-being at work in their own work community could provide interesting and important information.