Palveluohjauksen merkitys ikäihmisen itsenäisen toimintakyvyn ylläpitämisessä

Abstract

Opinnäytetyön tavoite oli selvittää, mikä merkitys palveluohjauksella on ikäihmisen itsenäisen toimintakyvyn ylläpitämisessä palveluohjaajien näkökulmasta. Työn yhteistyökumppanina toimi Hämeenlinnan kaupungin ikäihmisten asiakasohjausyksikkö. Opinnäytetyön tarkoituksena oli tuottaa yhteistyökumppanille uutta ja merkityksellistä tietoa palveluohjauksen merkityksestä, kehittää palveluohjauksen työkenttää ja palveluohjaajan roolia entistä asiakaslähtöisemmäksi.

Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tutkimuksena, jonka aineisto kerättiin Teams-videohaastattelun avulla. Aineisto analysoitiin teemoittelemalla ja sen pohjalta saatiin vastauksia kolmelta asiakasohjausyksikön palveluohjaajalta. Opinnäytetyön tietoperustassa on tarkasteltu palveluohjauksen kannalta merkittävimpiä tekijöitä, kuten ikäihmisen itsenäistä toimintakykyä ja asumista tukevat palvelut, osallisuus, palveluohjausta ohjaava lainsäädäntö, palvelutarpeen arviointi sekä palvelusuunnitelma. Tutkimusaineistoa analysoitiin kolmen teeman kautta, joita olivat ikäihmisen osallisuus ja oikeudet, palveluohjauksen moniammatillinen verkosto ja palvelujen yhdenvertaisuus.

Opinnäytetyön tulosten mukaan palveluohjauksessa tulee kehittää ikäihmisen osallisuutta ja itsemääräämisoikeuden toteutumista, yhdistää ikäihmisen palvelut yhtenäiseksi palvelukokonaisuudeksi moniammatillisen verkoston avulla sekä tehdä palveluista yhdenvertaisia ikäihmisten kesken. Palveluohjauksen työskentelyä varten kaivataan yhtenäisten toimintamallien ja -tapojen hyödyntämistä yhteistyökumppaneiden kesken. Palveluohjaustyössä kaivataan myös itsemääräämisoikeuden vahvistamista ja rajoitustoimenpiteiden käytön edellytyksiä ohjaavaa lakia. Palveluohjauksella halutaan vastata yhdenvertaisesti erilaisten ikäihmisten palvelutarpeeseen ja korostaa ikäihmisen oikeuksia itseään koskevassa päätöksenteossa. Tutkimuksesta selvisi palveluohjaajien olevan pääsääntöisesti tyytyväisiä palveluohjauksen sisältöön ja työskentelytapoihin, mutta edellä mainitut kehittämiskohteet tuottaisivat kaivattuja muutoksia sen toimivuuteen. Johtopäätöksenä todetaan, ettei palveluohjaus ole riittävän asiakaslähtöistä ilman siinä hyödynnettävien toimintatapojen yhtenäisyyttä ja ymmärrys palveluohjausta säätelevien lakien ja kriteerien merkitys ikäihmisen itsenäisessä toimintakyvyssä selkeytyy.

The aim of this thesis was to unravel the role of case management in maintaining an elderly person’s independent functional ability from the service coordinator’s point of view. The study was carried out in partnership with the Client Assistance Unit for Elderly in the City of Hämeenlinna. The intention of this thesis was to produce new and valuable information to the partner about the importance of case management, and to develop the range of case management and the service coordinator’s role into more client oriented.

The thesis was carried out as a qualitative research and the material was collected in a Teams video interview with three service coordinators. The obtained material was analyzed by thematizing. The knowledge base of the thesis examines the most significant factors from the perspective of case management, such as services which support the independent functioning and housing of the elderly, participation, legislation guiding case management, assessment of service needs and service plan. The research material was analyzed through three themes: participation and rights of the elderly, multidisciplinary network of case management and equality of services.

According to the results of the thesis, participation of the elderly and the realization of their self-determination must be developed in case management. The services for the elderly should be combined into a unified service entity through a multiprofessional network and the services should be made equal for all elderly. As you work in case management, it is necessary that you utilize unified operation models and methods among the partners. It is also necessary that you use the legislation and restrictions that guide the right to self-determination. The aim of case management is to respond equally to the various service needs of the elderly and to emphasize the rights of the elderly in decision-making concerning themselves.

The study reveals that the service coordinators are mostly satisfied with the contents and working methods of case management, but the above-mentioned developments would bring expected changes into its functionality. In conclusion, case management is not sufficiently client-oriented until the operating methods are unified and there is a clearer understanding of how important the legislation and criteria governing case management are for the independent functioning of the elderly.