Akillesjänteen repeämän hoito : Kipsaushoito sairaanhoitajan työssä
Hilska, Niko; Räsänen, Mira (2020)
Hilska, Niko
Räsänen, Mira
2020
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020120826909
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020120826909
Tiivistelmä
Opinnäytetyön aiheena oli akillesjänteen repeämän kipsaushoito sairaanhoitajan työssä. Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, mitä sairaanhoitajan tulee huomioida akillesjänteen repeämän kipsaushoidossa. Aihetta tarkasteltiin sekä kipsauksen, että potilasohjauksen näkökulmasta ennen kotiutumista ja kontrollikäynneillä. Työn tavoitteena oli edistää potilaan kuntoutumista akillesjänteen repeämän kipsauksen jälkeen. Työtä voidaan käyttää apuna potilasohjauksen kehittämisessä ja ammattitaidon syventämisessä kipsaustilanteessa sekä kuntouttavassa hoitotyössä.
Opinnäytetyö toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Kirjallisuuskatsauksen toteutuksessa tehtiin aiheen rajaus, tutkimuskysymysten määrittäminen, aineiston haku ja tulosten rajaus sisäänottokriteereiden mukaisesti. Aineiston analysoinnissa hyödynnettiin teemoittelua. Tutkimusartikkelit analysoitiin ja tulokset raportoitiin.
Sairaanhoitajan oli kipsaustilanteessa hallittava erityyppisten kipsimateriaalien käyttö, kipsausasento, kipsin sopivuus haluttuun lopputulokseen ja huomioitava potilaan yksilölliset ominaisuudet. Potilasohjaus oli merkittävässä roolissa potilaan kuntoutumisen onnistumiseksi ja akillesjänteen uudelleen repeämisen ehkäisemiseksi. Ohjauksessa korostui hoitoon sitoutumisen tärkeys pitkäksi ajaksi, sekä kipsin kanssa kotioloissa toimiminen ja jalan kuntoutus fyysisillä harjoitteilla.
Kipsaushoidossa käytettiin erilaisia materiaaleja ja erisuuruisia ekvinuskulmia eli nilkan ojennusasentoja, joiden keskinäisestä paremmuudesta ei voitu tehdä päätelmiä. Varhainen mobilisointi vaikutti positiivisesti akillesjänteen repeämän paranemiseen. Tutkimustieto mobilisoinnin laadusta oli ristiriitaista, minkä vuoksi yhteneväisiä suosituksia ei voitu antaa.
Opinnäytetyö toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Kirjallisuuskatsauksen toteutuksessa tehtiin aiheen rajaus, tutkimuskysymysten määrittäminen, aineiston haku ja tulosten rajaus sisäänottokriteereiden mukaisesti. Aineiston analysoinnissa hyödynnettiin teemoittelua. Tutkimusartikkelit analysoitiin ja tulokset raportoitiin.
Sairaanhoitajan oli kipsaustilanteessa hallittava erityyppisten kipsimateriaalien käyttö, kipsausasento, kipsin sopivuus haluttuun lopputulokseen ja huomioitava potilaan yksilölliset ominaisuudet. Potilasohjaus oli merkittävässä roolissa potilaan kuntoutumisen onnistumiseksi ja akillesjänteen uudelleen repeämisen ehkäisemiseksi. Ohjauksessa korostui hoitoon sitoutumisen tärkeys pitkäksi ajaksi, sekä kipsin kanssa kotioloissa toimiminen ja jalan kuntoutus fyysisillä harjoitteilla.
Kipsaushoidossa käytettiin erilaisia materiaaleja ja erisuuruisia ekvinuskulmia eli nilkan ojennusasentoja, joiden keskinäisestä paremmuudesta ei voitu tehdä päätelmiä. Varhainen mobilisointi vaikutti positiivisesti akillesjänteen repeämän paranemiseen. Tutkimustieto mobilisoinnin laadusta oli ristiriitaista, minkä vuoksi yhteneväisiä suosituksia ei voitu antaa.