Sairaanhoitajaopiskelijoiden moduulimallisen harjoittelun kehittyminen ja toteutuminen käytännössä.

Abstract

Suomessa moduulimallisia harjoittelupaikkoja on ollut tarjolla sairaanhoitajaopiskelijoille jo muutamia vuosia. Toisaalta asiasta on jo kokemuksia, toisaalta monelle opiskelijalle ja ohjaajalle se voi olla vielä uutta ja vierasta. Tavoitteena oli luoda katsaus moduulimallisen harjoittelun tämänhetkiseen toteutumiseen suomalaisissa sairaanhoitajaopiskelijoiden harjoittelupaikoissa. Tarkoituksena oli jäsentää ja koota kokemuksia ja tietoa moduuliharjoittelusta, sekä tuoda esille onnistumisia ja kehittämisen kohtia.

Kirjallisuuskatsauksella pyrittiin vastaamaan tutkimuskysymykseen: Millainen on hyvä moduulimallinen harjoittelu, sekä millaisia kokemuksia ja tietoa on kertynyt suomalaisista moduuliharjoittelupaikoista. Tutkimuskysymykseen vastaava aineisto koostui kahdesta kansainvälisestä ja viidestä suomalaisesta tutkimuksesta. Aineisto jaettiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla opiskelijan, ohjaajan, opettajan ja potilaan kokemuksiin.

Tutkimuksessa ilmeni, että eri harjoitteluyksiköissä Suomessa on sekä samankaltaisia, että toisistaan poikkeavia kokemuksia moduuliharjoittelun toteutumisesta. Pääosin on vallalla näkemys, että moduuliharjoittelumalli tukee opiskelijan ammatillista kehittymistä perinteistä harjoittelumallia paremmin. Moduuliharjoittelumallin toteuttamisessa, erityisesti osana tavallisen osaston toimintaa, on kuitenkin haasteensa, joihin kannatta kiinnittää huomiota. Yleensä transformatiivinen oppimiskäsitys vastaa hyvin hoitotyön nykyajan haasteisiin ja positiivisia kokemuksia moduulimallisesta harjoittelusta on paljon. Potentiaalia kehittyä erinomaiseksi harjoittelumalliksi löytyy.