Viisi T:tä ja rakenteellinen työ : korkeakouluopiskelijoiden ajatuksia ympäristöahdistuksen lievittämisestä

Abstract

Ympäristöahdistus on termi, jolla voidaan kuvata laajasti erilaisia vaikeaksi koettuja tunteita, jotka linkittyvät kiinteästi aikakauttamme leimaaviin ympäristöongelmiin. Ympäristöahdistus on ilmiö, joka on viime vuosina noussut enenevissä määrin keskusteluun, ja sen ennustetaan lisääntyvän tulevaisuudessa. Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, millaista tukea korkeakouluopiskelijat toivoivat saavansa ympäristöahdistukseen. Työn tavoitteena oli tuoda esiin opiskelijoiden ajatuksia siitä, millaista tukea he kaipasivat ympäristöahdistuksen lievittämiseen ja millaisilla keinoilla he olivat onnistuneet lievittämään ympäristöahdistusta. Tutkimuksen aineisto saatiin yhteistyökumppanilta opiskelijoiden mielenterveysjärjestö Nyyti ry:ltä. Opinnäytetyössä käytettiin menetelmätriangulaatiota, jossa yhdistettiin kvalitatiivista ja kvantitatiivista tutkimusotetta.

Tutkimuksessa selvisi, että opiskelijoita olivat ympäristöahdistuksen lievittämisessä auttaneet eniten erilaiset teot ympäristön hyväksi, luonnossa liikkuminen, tiedon etsiminen ja positiiviset uutiset ympäristöön liittyen sekä ystävien ja perheenjäsenten kanssa keskustelu. Eniten opiskelijat toivoivat järjestettäväksi erilaisia toimintamahdollisuuksia, omien elämänarvojen pohtimista ohjatusti sekä aiheen käsittelyä ympäristöuhkiin erikoistuneen ammattilaisen johdolla. Opiskelijat toivat esiin paljon erilaisia tapoja, joilla ympäristöahdistusta voisi lievittää niin yksilön keinoin, ihmisten välisissä suhteissa kuin yhteiskunnallisellakin tasolla.

Opinnäytetyön tuloksista ja aiemmista kirjallisuudessa esitetyistä ympäristöahdistuksen tukikeinoista nousi tässä opinnäyteyössä esiin viisi pääteemaa ympäristöahdistuksen lievittämiseksi: toiminta, tuki, tunteiden käsittely, toivo ja tieto. Nämä teemat näyttäytyivät sekä yksilön toiminnassa, ihmisten välisissä suhteissa että yhteiskunnallisella tasolla. Näiden teemojen taustalla näyttäytyi vahvana paine rakenteelliselle työlle. Vaikuttaa siltä, että ympäristöahdistuksen tukikeinot ovat moninaisia ja vaativat kokonaisvaltaista huomiointia sosiaalialan ammatillisessa työssä. Erityisesti rakenteellisen työn rooliin on syytä kiinnittää huomiota jatkossa.

Eco-anxiety is a concept indicative of wide range of unpleasant emotions associated with widespread environmental problems of modern world. Eco-anxiety has been discussed increasingly in the past few years and it has said to be phenomenon that is increasing in the future. The aim of this thesis was to explore what kind of support higher education students hoped for eco-anxiety. The purpose was to bring forward students’ thoughts about the ways of support they hoped to receive to alleviate eco-anxiety and their experiences of the ways that had helped them earlier. The study was both quantitative and qualitative in nature and was based on the data offered by Nyyti ry, association for promoting mental health and learning ability of students.

The results reveal many ways that have helped students to remove or alleviate eco-anxiety. Alleviation of eco-anxiety can be caused by individual measures or it can happen in social relationships or on societal level. There were five themes that came up: action, support, processing of emotions, reliable knowledge and sustaining hope. These themes were in interaction with each other and were all grounded on structural work. It seems that support for eco-anxiety can be given in many ways and especially the role of structural work should be acknowledged better.