Kyselytutkimus Etelä-Pohjanmaan Ensihoitokeskukselle ajokoulutuksesta
Pienimäki, Karoliina; Lahtisalo, Satu (2020)
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020121528471
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020121528471
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää ajokoulutuksen kehittämiskohteita ja millaisia haasteita ensihoitajat kokevat ajossa. Tavoitteena on tuottaa ajokoulutusvastaaville tietoa, jonka perusteella he voivat kehittää ajokoulutusta. Työn tilaajana toimii Etelä-Pohjanmaan Ensihoitokeskus, joka on toteuttanut vastaavanlaisen kyselyn henkilöstölleen vuonna 2017.
Tutkimukseen osallistui Ensihoitokeskuksen vakituiset työntekijät sekä määräaikaiset sijaiset. Keikka- ja kesätyöntekijät rajattiin kyselyn ulkopuolelle, jotta kyselyyn vastaisivat vain ne henkilöt, jotka ovat käyneet Ensihoitokeskuksen ajokoulutuksissa. Kysely toteutettiin Webropol-ohjelmalla. Vastaajamäärä oli n=60. Tulokset siirrettiin Excel-ohjelmaan, jossa aineistosta muodostettiin tilastolliset tunnusluvut sekä pylväsdiagrammit. Avoimet vastaukset analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä.
Tutkimustulosten perusteella ensihoitajien kokemat yleisimmät haasteet voidaan jakaa kolmeen osa-alueeseen: ympäristöön, ambulanssiin ja kuljettajaan liittyviin asioihin. Ympäristöön liittyviä olivat kanssa-autoilijoiden piittaamattomuus ja liikennesäännöistä poikkeaminen, hälytysajoneuvon havainnoimattomuus, olosuhteiden vaikuttaminen näkyvyyteen ja ympäristön liikkuvat elementit. Ambulanssiin liittyviä olivat ajo-ominaisuudet sekä sääolojen vaikuttaminen ajettavuuteen. Kuljettajaan liittyviä asioita olivat muun muassa huono vireystila ja tietämyksen puute. Näihin haasteisiin voitaisiin vastata liukkaan ajoharjoitteluradan koulutuksella, asennekoulutuksella, teoreettisella kouluttamisella, sääolosuhteiden huomioinnilla, ennakoivalla ajotavalla sekä ohjaamon komentokielellä. Tutkimustulokset osoittavat, että ensihoitajat kehittäisivät ajokoulutusta pääosin sisällön osalta. He lisäisivät erilaisia käytännönharjoitteita, kuten peruutusharjoittelua, erilaisten keliolosuhteiden harjoittelua ja auton ulottuvuuksien tunnistamiseen liittyviä harjoitteita. He myös lisäisivät teoreettista koulutusta. The objective of this thesis was to figure out, where there was room for improvement in emergency driving training and what kind of challenges paramedics face, while driving an ambulance. The main objective of this thesis was to provide information for the emergency driving instructors so that they could improve the quality of the training.
Data for this thesis was gathered using a survey that was based on a survey conducted by the Emergency Medical Service Center of South Ostrobothnia in 2017. The survey was sent to the regular and part time staff of the Emergency Medical Service Center of South Ostrobothnia, who have participated in the driving training. The survey was made using Webropol and the number of answers was n=60. The results were analyzed, and charts were made by using Excel. Unstructured answers were analyzed using inductive analysis.
Based on the results the most common challenges paramedics face while driving can be divided into three categories: environment related, ambulance related and driver related challenges. The environment related challenges were the ignorance of other drivers, not abiding traffic rules, inability to detect emergency vehicles, the influence of weather on visibility and the moving elements of the environment. Ambulance related challenges were the driving characteristics of the vehicle and the weather affecting vehicle characteristics. Driver related challenges were decreased alertness and the lack of knowledge. All these challenges could be met by training on a slippery road, by attitude training, by theoretical training, by taking the weather into account, with proactive driving style and by having a clear communication within the cockpit. The results show that paramedics would mainly improve the contents of the emergency driving training. They would increase practical training such as reversing training, training in different weather conditions and exercises that help to understand the dimensions of the ambulance. In addition, paramedics would increase the quantity of theoretical training.
Tutkimukseen osallistui Ensihoitokeskuksen vakituiset työntekijät sekä määräaikaiset sijaiset. Keikka- ja kesätyöntekijät rajattiin kyselyn ulkopuolelle, jotta kyselyyn vastaisivat vain ne henkilöt, jotka ovat käyneet Ensihoitokeskuksen ajokoulutuksissa. Kysely toteutettiin Webropol-ohjelmalla. Vastaajamäärä oli n=60. Tulokset siirrettiin Excel-ohjelmaan, jossa aineistosta muodostettiin tilastolliset tunnusluvut sekä pylväsdiagrammit. Avoimet vastaukset analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä.
Tutkimustulosten perusteella ensihoitajien kokemat yleisimmät haasteet voidaan jakaa kolmeen osa-alueeseen: ympäristöön, ambulanssiin ja kuljettajaan liittyviin asioihin. Ympäristöön liittyviä olivat kanssa-autoilijoiden piittaamattomuus ja liikennesäännöistä poikkeaminen, hälytysajoneuvon havainnoimattomuus, olosuhteiden vaikuttaminen näkyvyyteen ja ympäristön liikkuvat elementit. Ambulanssiin liittyviä olivat ajo-ominaisuudet sekä sääolojen vaikuttaminen ajettavuuteen. Kuljettajaan liittyviä asioita olivat muun muassa huono vireystila ja tietämyksen puute. Näihin haasteisiin voitaisiin vastata liukkaan ajoharjoitteluradan koulutuksella, asennekoulutuksella, teoreettisella kouluttamisella, sääolosuhteiden huomioinnilla, ennakoivalla ajotavalla sekä ohjaamon komentokielellä. Tutkimustulokset osoittavat, että ensihoitajat kehittäisivät ajokoulutusta pääosin sisällön osalta. He lisäisivät erilaisia käytännönharjoitteita, kuten peruutusharjoittelua, erilaisten keliolosuhteiden harjoittelua ja auton ulottuvuuksien tunnistamiseen liittyviä harjoitteita. He myös lisäisivät teoreettista koulutusta.
Data for this thesis was gathered using a survey that was based on a survey conducted by the Emergency Medical Service Center of South Ostrobothnia in 2017. The survey was sent to the regular and part time staff of the Emergency Medical Service Center of South Ostrobothnia, who have participated in the driving training. The survey was made using Webropol and the number of answers was n=60. The results were analyzed, and charts were made by using Excel. Unstructured answers were analyzed using inductive analysis.
Based on the results the most common challenges paramedics face while driving can be divided into three categories: environment related, ambulance related and driver related challenges. The environment related challenges were the ignorance of other drivers, not abiding traffic rules, inability to detect emergency vehicles, the influence of weather on visibility and the moving elements of the environment. Ambulance related challenges were the driving characteristics of the vehicle and the weather affecting vehicle characteristics. Driver related challenges were decreased alertness and the lack of knowledge. All these challenges could be met by training on a slippery road, by attitude training, by theoretical training, by taking the weather into account, with proactive driving style and by having a clear communication within the cockpit. The results show that paramedics would mainly improve the contents of the emergency driving training. They would increase practical training such as reversing training, training in different weather conditions and exercises that help to understand the dimensions of the ambulance. In addition, paramedics would increase the quantity of theoretical training.