Lapsen loikka varhaiskasvatuksesta kouluun: Aamu- ja iltapäivätoiminnan merktiys ja tarpeen kartoitus
Nevala-Kytösaari, Mirva (2020)
2020
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020121728831
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020121728831
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on tuottaa tietoa siitä, miten aamu- ja iltapäivätoiminta tukee lapsen siirtymää varhaiskasvatuksesta kouluun. Tutkimuskunnassa aamu- ja iltapäivätoimintaa on järjestetty vuodesta 2009 lähtien, ja toimintaan osallistuvien lasten määrä on kasvanut tasaisesti.
Opinnäytetyön teoriaosuudessa käsitellään varhaiskasvatusta ja esiopetusta sekä lapsen kouluvalmiustaitoja, joita opetetaan jo varhaiskasvatuksessa. Aamu- ja iltapäivätoiminnan tavoitteita ja sisältöjä esitellään teoriaosuuden lopussa sekä sitä, miten se tukee lapsen siirtymistä varhaiskasvatuksesta kouluun. Tutkimusaineisto kerättiin Webropol-kyselyllä tutkimuskunnassa varhaiskasvatuksen loppuvaiheessa olevien lasten huoltajilta, ajalla 29.6. – 26.7.2020
Tutkimusmenetelmänä on käytetty kvantitatiivista tutkimusta ja sen rinnalla kvali-tatiivista menetelmää. Kyselyssä oli monivalintakysymyksiä ja avoimia kysymyk-siä. Vastausprosentti oli tässä tutkimuksessa 36.
Tutkimus toi vahvasti esille aamu- ja iltapäivätoiminnan merkityksen perheille. Tulosten mukaan vanhemmat pitivät aamu- ja iltapäivätoimintaa erittäin tärkeänä, kun lapsi siirtyy varhaiskasvatuksesta kouluun. Tämä myös oli tutkimuksen tekijän hypoteesi tutkimustuloksesta. Yli puolet vastaajista kertoi, ettei heillä ole käytettävissä tukiverkostoja lapsen aamu- ja iltapäivän hoitojärjestelyihin, kun lapsi aloittaa koulun. Kyselyyn vastanneet pitivät tärkeimpinä aamu- ja iltapäivätoiminnan sisällöistä sosiaalisia taitoja ja kaveritaitoja. Näitä edellä mainittuja taitoja on harjoiteltu jo varhaiskasvatuksessa. Vähiten tärkeitä aamu- ja iltapäivätoiminnan sisältöjä olivat läksyt sekä kädentaidot. Vanhemmat pitivät tärkeänä sitä, että lapsi saa siirtyä kouluun ja opetella asioita yksi kerrallaan. Aamu- ja iltapäivätoiminnassa jatketaan samojen asioiden ja taitojen harjoittelua ja vahvistamista, jotta lapsi oppii vähitellen itsenäiseksi. Vastauksien mukaan perheiden arki rauhoittuu aamu – ja iltapäivätoiminnan avulla, kun arki-iltoihin jää perheille enemmän yhteistä aikaa
Opinnäytetyön teoriaosuudessa käsitellään varhaiskasvatusta ja esiopetusta sekä lapsen kouluvalmiustaitoja, joita opetetaan jo varhaiskasvatuksessa. Aamu- ja iltapäivätoiminnan tavoitteita ja sisältöjä esitellään teoriaosuuden lopussa sekä sitä, miten se tukee lapsen siirtymistä varhaiskasvatuksesta kouluun. Tutkimusaineisto kerättiin Webropol-kyselyllä tutkimuskunnassa varhaiskasvatuksen loppuvaiheessa olevien lasten huoltajilta, ajalla 29.6. – 26.7.2020
Tutkimusmenetelmänä on käytetty kvantitatiivista tutkimusta ja sen rinnalla kvali-tatiivista menetelmää. Kyselyssä oli monivalintakysymyksiä ja avoimia kysymyk-siä. Vastausprosentti oli tässä tutkimuksessa 36.
Tutkimus toi vahvasti esille aamu- ja iltapäivätoiminnan merkityksen perheille. Tulosten mukaan vanhemmat pitivät aamu- ja iltapäivätoimintaa erittäin tärkeänä, kun lapsi siirtyy varhaiskasvatuksesta kouluun. Tämä myös oli tutkimuksen tekijän hypoteesi tutkimustuloksesta. Yli puolet vastaajista kertoi, ettei heillä ole käytettävissä tukiverkostoja lapsen aamu- ja iltapäivän hoitojärjestelyihin, kun lapsi aloittaa koulun. Kyselyyn vastanneet pitivät tärkeimpinä aamu- ja iltapäivätoiminnan sisällöistä sosiaalisia taitoja ja kaveritaitoja. Näitä edellä mainittuja taitoja on harjoiteltu jo varhaiskasvatuksessa. Vähiten tärkeitä aamu- ja iltapäivätoiminnan sisältöjä olivat läksyt sekä kädentaidot. Vanhemmat pitivät tärkeänä sitä, että lapsi saa siirtyä kouluun ja opetella asioita yksi kerrallaan. Aamu- ja iltapäivätoiminnassa jatketaan samojen asioiden ja taitojen harjoittelua ja vahvistamista, jotta lapsi oppii vähitellen itsenäiseksi. Vastauksien mukaan perheiden arki rauhoittuu aamu – ja iltapäivätoiminnan avulla, kun arki-iltoihin jää perheille enemmän yhteistä aikaa