Tarvaalan kosteikon seuranta kasvukaudella 2019
Pekkanen, Roosa (2020)
2020
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020121427954
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020121427954
Tiivistelmä
Kosteikot ovat merkittävässä roolissa maatalouden vesien suojelussa. Ne toimivat suodattimena valuma-alueen ja vesistön välillä vähentäen vesien ravinnekuormaa. Tutkimuksen päätavoite oli selvittää kuinka Tarvaalan eteläinen kosteikko esti huuhtoumia kasvukaudella 2019. Kosteikolla seurattiin sameuden (FTU), nitraattitypen (NO3-N) ja orgaanisen liukoisen hiilen (DOC) ravinnehuuhtoumaa sekä niiden pitoisuuksia kosteikolta poistuvasta vedestä. Lisäksi tutkittiin kuinka sääolot sekä viljelytoimenpiteet vaikuttivat kosteikon toimintaan. Tutkimusajanjakso oli 1.3.-30.9.2019 eli 214 vuorokautta.
Tutkimuksessa käytettiin kvantitatiivista tutkimusmenetelmää. Automaattimittarina käytetty S::can UV-VIS -spektrometri mittasi valumavedestä ravinnepitoisuudet ennen ja jälkeen kosteikon. Lisäksi mittauspisteiltä otettiin 10 vesinäytettä tutkimusajanjaksolla, joiden avulla suoritettiin automaattimittareiden kalibrointi, sekä laskettiin validoinnin selitysaste luotettavuuden selvittämiseksi.
Tutkimuksesta ilmeni, että ravinnehuuhtoumat olivat suurimmillaan sateiden yhteydessä. Lisäksi jotkin viljelytoimenpiteet lisäsivät ravinnehuuhtoumaa. Sameuden ja nitraattitypen (NO3-N) pitoisuudet kasvoivat eniten lietelannan levityksen jälkeen. Orgaaninen liukoinen hiili (DOC) lisääntyi samoin lietelannan levityksen jälkeen, mutta sen pitoisuudet nousivat merkittävimmin ensimmäisen säilörehun korjuun aikaan.
Aiemmissa tutkimuksissa on todettu Tarvaalan kosteikon pidättävän ravinteita tehokkaimmin runsaissa kuormituksissa. Myös kasvukaudella 2019 suoritettu tutkimus mukaili samaa kaavaa, vaikka ei ollut suoraan vertailukelpoinen, sillä virtausta ei ollut otettu tutkimuksessa huomioon.
Tutkimuksessa käytettiin kvantitatiivista tutkimusmenetelmää. Automaattimittarina käytetty S::can UV-VIS -spektrometri mittasi valumavedestä ravinnepitoisuudet ennen ja jälkeen kosteikon. Lisäksi mittauspisteiltä otettiin 10 vesinäytettä tutkimusajanjaksolla, joiden avulla suoritettiin automaattimittareiden kalibrointi, sekä laskettiin validoinnin selitysaste luotettavuuden selvittämiseksi.
Tutkimuksesta ilmeni, että ravinnehuuhtoumat olivat suurimmillaan sateiden yhteydessä. Lisäksi jotkin viljelytoimenpiteet lisäsivät ravinnehuuhtoumaa. Sameuden ja nitraattitypen (NO3-N) pitoisuudet kasvoivat eniten lietelannan levityksen jälkeen. Orgaaninen liukoinen hiili (DOC) lisääntyi samoin lietelannan levityksen jälkeen, mutta sen pitoisuudet nousivat merkittävimmin ensimmäisen säilörehun korjuun aikaan.
Aiemmissa tutkimuksissa on todettu Tarvaalan kosteikon pidättävän ravinteita tehokkaimmin runsaissa kuormituksissa. Myös kasvukaudella 2019 suoritettu tutkimus mukaili samaa kaavaa, vaikka ei ollut suoraan vertailukelpoinen, sillä virtausta ei ollut otettu tutkimuksessa huomioon.