Sairaanhoitajan valmiudet ohjata ja tukea sydämen vajaatoimintaa sairastavan potilaan omahoitoa perusterveydenhuollossa

Abstract

Sydämen vajaatoiminta on etenevä ja vakava sairaus, jota Euroopan aikuisväestöstä sairastaa 1–2 prosenttia. Sairauden esiintyvyys lisääntyy ikääntyessä ja väestön ikärakennekehityksen myötä ikääntyneiden määrä kasvaa, jolloin sairauden hoitoa on kehitettävä ja omahoidon ohjausta sekä sen vaikuttavuutta lisättävä.

Opinnäytetyön tarkoituksena on kuvata, millaisia valmiuksia perusterveydenhuollossa työskentelevillä sairaanhoitajilla tulee olla toteuttaakseen kroonista sydämen vajaatoimintaa sairastavan potilaan omahoidon ohjausta ja tukemista. Opinnäytetyön tavoitteena on tuottaa tietoa kroonista sydämen vajaatoimintaa sairastavan potilaan hoidon ja ohjauksen laadun kehittämiseksi. Työelämäyhteydeksi muodostui Pirkanmaan sairaanhoitopiirin alueella kaksi terveyskeskusta ja yksi terveyskeskuksen vuodeosasto.

Opinnäytetyö toteutettiin kvalitatiivista tutkimustapaa käyttäen. Teoreettinen viitekehys perustuu tutkittuun tietoon ja se ohjasi tutkimuksen etenemistä. Tutkimusaineisto kerättiin teemahaastatteluiden avulla ja analysoitiin induktiivisen sisällönanalyysin menetelmällä. Haastatteluihin osallistui neljä perusterveydenhuollon sairaanhoitajaa.

Saatujen tulosten mukaan sairaanhoitajan tulee osata ja hallita kattavasti teoriaosaaminen ohjatakseen ja tukeakseen sydämen vajaatoimintaa sairastavaa potilasta laadullisesti ja vaikuttavasti. Sairaanhoitajien ohjausvalmiudet koettiin monipuolisina taitoina, jotka kattoivat valmiudet potilaan motivointiin, elämäntapaohjaukseen ja lääkehoidon osaamiseen. Lisäksi sairaanhoitajat tunnistivat haasteita ja kehittämistarpeita kroonisesta sydämen vajaatoiminnasta sairastavan potilaan ohjauksessa ja tukemisessa.