Terveydenhoitajien tekemä naisiin kohdistuvan parisuhdeväkivallan tunnistaminen äitiys- ja lastenneuvolassa

Abstract

Naisiin kohdistuva parisuhdeväkivalta on maailmanlaajuisesti tunnistettu ongelma. Parisuhdeväkivallan tunnistaminen ja hoitaminen vaatii kansainvälistä yhteistyötä, kansallista lainsäädäntöä ja toimivaa kansallista palvelujärjestelmää. Terveydenhuollon työntekijät ovat avainasemassa ilmiön tunnistamisessa ja siihen puuttumisessa.

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia miten terveydenhoitajat tunnistavat naisiin kohdistuvaa parisuhdeväkivaltaa äitiys- ja lastenneuvoloissa. Tutkimusongelmina olivat kuinka systemaattisesti terveydenhoitajat selvittävät naisiin kohdistuvaa väkivaltaa, mitä lomakkeita he tunnistamisen tukena käyttävät ja millaiset valmiudet heillä on vastata parisuhdeväkivaltaa kokeneen naisen hoitoon ohjaukseen. Tutkimus toteutettiin kvantitatiivisena kyselytutkimuksena Tampereen kaupungin kaikissa äitiys- ja lastenneuvoloissa.

Tutkimukseen vastasi 58 terveydenhoitajaa, joten vastausprosentti oli 63 %. Vastaajista 57 % kysyi lähes aina tai usein naiseen kohdistuvasta parisuhdeväkivallasta. Yleisimmin tunnistamisen apuna olivat voimavaramittarina Tampereella kehitetyt Keinu-lomakkeet. Tärkeää oli, että terveydenhoitaja kertoi parisuhdeväkivallasta kaikille, vaikkei se lomakevastauksista kävisikään ilmi. Tämä näytti lisäävän naisen omaa puheeksi ottoa parisuhdeväkivallasta. Useimmin perheitä kokivat osaavansa ohjata ja auttaa he, jotka olivat laajimmin ottaneet käyttöön Keinu- ja LAPS lomakkeet ja tutustuneet materiaaleihin sekä koulutuksiin.

Terveydenhoitajien työn kehittämisessä tulee huomioida, että naiselta parisuhdeväkivallasta kysyminen tulee olla osa neuvolassa tehtäviä rutiinikysymyksiä. Kysymys tulee esittää kaikille ja naisen tulisi olla tuolloin yksin vastaanotolla. Terveydenhoitajien koulutukseen osallistumista voitaisiin tehostaa esimerkiksi opintopiirien pienryhmien avulla. Perhetyön ja neuvolan yhteistyötä voitaisiin tiivistää kokeilemalla yhteistä perhetyönmallia. Lisää tutkimustietoa tarvitaan siitä, miten naiset kokevat parisuhdeväkivallan puheeksi ottotilanteet ja millaiset terveydenhoitajien toimintatavat heitä auttaisivat asian esiin tuomisessa.

Intimate partner violence against women is a globally recognized problem. Healthcare workers have a key role to play in identifying and addressing the phenomenon.

The aim was to research how systematically public health nurses ask women about violence in a intimate relationship, what forms they use and what skills they have to respond to treatment.

The study was conducted using quantitative research methods. The data were collected from public health nurses of Tampere maternity and child clinics using a questionnaire. The analysis of the results utilized statistical analysis.

The response rate was 63 %. At least often violence against women in intimate relationships was asked 57 %. It was found that the most used resource indicator forms were Keinu and LAPS forms. The respondents stated that women told about the violence in intimate relationship most likely when a public health nurse told that to everyone. Best results received those who used Keinu and LAPS forms and had familiarized themselves with the material and educations.

Every woman should be asked about violence in intimate relationship. More research data is needed on how women experience speaking about the intimate partner violence and what health care practices would help to bring them visible.