Terveydenhoitajien tekemä naisiin kohdistuvan parisuhdeväkivallan tunnistaminen äitiys- ja lastenneuvolassa
Kinnunen, Virpi (2020)
Kinnunen, Virpi
2020
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020121929691
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020121929691
Tiivistelmä
Naisiin kohdistuva parisuhdeväkivalta on maailmanlaajuisesti tunnistettu ongelma. Parisuhdeväkivallan tunnistaminen ja hoitaminen vaatii kansainvälistä yhteistyötä, kansallista lainsäädäntöä ja toimivaa kansallista palvelujärjestelmää. Terveydenhuollon työntekijät ovat avainasemassa ilmiön tunnistamisessa ja siihen puuttumisessa.
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia miten terveydenhoitajat tunnistavat naisiin kohdistuvaa parisuhdeväkivaltaa äitiys- ja lastenneuvoloissa. Tutkimusongelmina olivat kuinka systemaattisesti terveydenhoitajat selvittävät naisiin kohdistuvaa väkivaltaa, mitä lomakkeita he tunnistamisen tukena käyttävät ja millaiset valmiudet heillä on vastata parisuhdeväkivaltaa kokeneen naisen hoitoon ohjaukseen. Tutkimus toteutettiin kvantitatiivisena kyselytutkimuksena Tampereen kaupungin kaikissa äitiys- ja lastenneuvoloissa.
Tutkimukseen vastasi 58 terveydenhoitajaa, joten vastausprosentti oli 63 %. Vastaajista 57 % kysyi lähes aina tai usein naiseen kohdistuvasta parisuhdeväkivallasta. Yleisimmin tunnistamisen apuna olivat voimavaramittarina Tampereella kehitetyt Keinu-lomakkeet. Tärkeää oli, että terveydenhoitaja kertoi parisuhdeväkivallasta kaikille, vaikkei se lomakevastauksista kävisikään ilmi. Tämä näytti lisäävän naisen omaa puheeksi ottoa parisuhdeväkivallasta. Useimmin perheitä kokivat osaavansa ohjata ja auttaa he, jotka olivat laajimmin ottaneet käyttöön Keinu- ja LAPS lomakkeet ja tutustuneet materiaaleihin sekä koulutuksiin.
Terveydenhoitajien työn kehittämisessä tulee huomioida, että naiselta parisuhdeväkivallasta kysyminen tulee olla osa neuvolassa tehtäviä rutiinikysymyksiä. Kysymys tulee esittää kaikille ja naisen tulisi olla tuolloin yksin vastaanotolla. Terveydenhoitajien koulutukseen osallistumista voitaisiin tehostaa esimerkiksi opintopiirien pienryhmien avulla. Perhetyön ja neuvolan yhteistyötä voitaisiin tiivistää kokeilemalla yhteistä perhetyönmallia. Lisää tutkimustietoa tarvitaan siitä, miten naiset kokevat parisuhdeväkivallan puheeksi ottotilanteet ja millaiset terveydenhoitajien toimintatavat heitä auttaisivat asian esiin tuomisessa.
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia miten terveydenhoitajat tunnistavat naisiin kohdistuvaa parisuhdeväkivaltaa äitiys- ja lastenneuvoloissa. Tutkimusongelmina olivat kuinka systemaattisesti terveydenhoitajat selvittävät naisiin kohdistuvaa väkivaltaa, mitä lomakkeita he tunnistamisen tukena käyttävät ja millaiset valmiudet heillä on vastata parisuhdeväkivaltaa kokeneen naisen hoitoon ohjaukseen. Tutkimus toteutettiin kvantitatiivisena kyselytutkimuksena Tampereen kaupungin kaikissa äitiys- ja lastenneuvoloissa.
Tutkimukseen vastasi 58 terveydenhoitajaa, joten vastausprosentti oli 63 %. Vastaajista 57 % kysyi lähes aina tai usein naiseen kohdistuvasta parisuhdeväkivallasta. Yleisimmin tunnistamisen apuna olivat voimavaramittarina Tampereella kehitetyt Keinu-lomakkeet. Tärkeää oli, että terveydenhoitaja kertoi parisuhdeväkivallasta kaikille, vaikkei se lomakevastauksista kävisikään ilmi. Tämä näytti lisäävän naisen omaa puheeksi ottoa parisuhdeväkivallasta. Useimmin perheitä kokivat osaavansa ohjata ja auttaa he, jotka olivat laajimmin ottaneet käyttöön Keinu- ja LAPS lomakkeet ja tutustuneet materiaaleihin sekä koulutuksiin.
Terveydenhoitajien työn kehittämisessä tulee huomioida, että naiselta parisuhdeväkivallasta kysyminen tulee olla osa neuvolassa tehtäviä rutiinikysymyksiä. Kysymys tulee esittää kaikille ja naisen tulisi olla tuolloin yksin vastaanotolla. Terveydenhoitajien koulutukseen osallistumista voitaisiin tehostaa esimerkiksi opintopiirien pienryhmien avulla. Perhetyön ja neuvolan yhteistyötä voitaisiin tiivistää kokeilemalla yhteistä perhetyönmallia. Lisää tutkimustietoa tarvitaan siitä, miten naiset kokevat parisuhdeväkivallan puheeksi ottotilanteet ja millaiset terveydenhoitajien toimintatavat heitä auttaisivat asian esiin tuomisessa.