Eri kulttuuritaustaisten lasten vertaisvuorovaikutus : havainnointia Sateenkaari Koto ry:n päiväkodissa
Azamifar, Anna; Ahlstrand, Niina (2020)
2020
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020122329923
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020122329923
Tiivistelmä
Tässä opinnäytetyössä tutkimme millaista on eri kulttuuritaustaisten lasten vertaisvuorovaikutus. Tutkimme havainnoinnin kautta, miten eri kulttuuritaustaiset lapset kommunikoivat toisilleen ilman yhteistä kieltä. Tavoitteenamme on ollut etsiä vastauksia siihen miksi ja minkälaista kieltä ja elekieltä he käyttävät tai käyttävätkö ollenkaan.
Tutkimus toteutettiin yhteistyössä Satenkaari koto ry:n tuottaman päiväkoti Villasukan kanssa. Tutkimukseen liityvä osallistuvan havainnoinin menetelmällä toteutettu aineistonkeruu toteutettiin päiväkodissa, 4-6 vuotiaiden ryhmässä. Havainnoinnin tulokset käsiteltiin ja raportoitiin anonyymisti.
Tutkimuksessa kävi ilmi, että havainnoimamme lapset harjoittelevat aktiivisesti ja spontaanisti vierasta kieltä. Kun yhteinen kieli on outoa, sanat ovat merkityksellisiä ja niitä on vähän. Huomasimme lasten neuvovan ja auttavan toisiaan selventäen ja toistaen kasvattajien antamia ohjeita. Keskustelutilanteissa he käyttivät pääsääntöisesti suomen kieltä, roolileikissä myös vähän englantia .Havaitsimme että, koskettaminen on sanallisen vuorovaikutuksen tukemista, tunteiden osoittamista ja ystävyyden lujittamista. He näyttivät olevan fyysisesti lähellä ja koskettavan toisiaan paljon. Eleet, ilmeet ja koko fyysinen olemus ovat osana vuorovaikutusta, täydentäen sanallista viestiä.
Tutkimus toteutettiin yhteistyössä Satenkaari koto ry:n tuottaman päiväkoti Villasukan kanssa. Tutkimukseen liityvä osallistuvan havainnoinin menetelmällä toteutettu aineistonkeruu toteutettiin päiväkodissa, 4-6 vuotiaiden ryhmässä. Havainnoinnin tulokset käsiteltiin ja raportoitiin anonyymisti.
Tutkimuksessa kävi ilmi, että havainnoimamme lapset harjoittelevat aktiivisesti ja spontaanisti vierasta kieltä. Kun yhteinen kieli on outoa, sanat ovat merkityksellisiä ja niitä on vähän. Huomasimme lasten neuvovan ja auttavan toisiaan selventäen ja toistaen kasvattajien antamia ohjeita. Keskustelutilanteissa he käyttivät pääsääntöisesti suomen kieltä, roolileikissä myös vähän englantia .Havaitsimme että, koskettaminen on sanallisen vuorovaikutuksen tukemista, tunteiden osoittamista ja ystävyyden lujittamista. He näyttivät olevan fyysisesti lähellä ja koskettavan toisiaan paljon. Eleet, ilmeet ja koko fyysinen olemus ovat osana vuorovaikutusta, täydentäen sanallista viestiä.