Ympäristörikollisuus - Koulutuskokonaisuus
Sillanpää, Ulpu (2020)
2020
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020123130083
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020123130083
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tavoitteena on osoittaa, miten tärkeää on tunnistaa, tutkia, torjua ja valvoa rikollisuutta, joka vaurioittaa yhteistä ympäristöämme. Avainasemassa ovat koulutus ja viranomaisyhteistyö.
Olen perehtynyt ympäristöministeriön, Keskusrikospoliisin, Poliisiammattikorkeakoulun ja Suomen kansallisen ympäristörikosseurantaryhmän tutkimuksiin ja raportteihin sekä Elina Pirjatanniemen väitöstutkimukseen ja Hannele Pokan teokseen Talvivaaran sisäpiirissä. Lisäksi olen lukenut erinäisiä lehtiartikkeleita ja uutisia Suomessa tapahtuneista ympäristörikoksista, niiden taustoista, tutkinnasta ja tuomioista.
Olen työssäni päätynyt kuvaamaan pääasiassa viranomaisyhteistyötä eri muodoissa, sen puutteita, mahdollisuuksia ja kouluttamisen tarvetta. Ympäristöministeriö on viimeisimmässä valvontaohjeessaan korostanut viranomaisten yhteistyötä.
Suomen kansallinen ympäristörikosseurantaryhmä on listannut vuosittaisissa raporteissaan kehitysehdotuksia, toimenpidesuunnitelmia ja kehittänyt strategioita ympäristörikollisuuden torjuntaan ja valvontaan. Ympäristörikosseurantaryhmä ei ole korostanut puutteita viranomaisten asiantuntijuudessa ja koulutuksessa, mutta kehitysehdotuksista käy selvästi ilmi, että niitä on.
Poliisiammattikorkeakoulun kyselytutkimuksesta puolestaan käy selvästi ilmi, että viranomaisten yhteistyö ei suju riittävän hyvin. Yhteiset koulutustilaisuudet, seminaarit ja tapaamiset koetaan tärkeiksi, jotta saadaan tehokkaasti torjuttua ja valvottua ympäristörikollisuutta.
Olen perehtynyt ympäristöministeriön, Keskusrikospoliisin, Poliisiammattikorkeakoulun ja Suomen kansallisen ympäristörikosseurantaryhmän tutkimuksiin ja raportteihin sekä Elina Pirjatanniemen väitöstutkimukseen ja Hannele Pokan teokseen Talvivaaran sisäpiirissä. Lisäksi olen lukenut erinäisiä lehtiartikkeleita ja uutisia Suomessa tapahtuneista ympäristörikoksista, niiden taustoista, tutkinnasta ja tuomioista.
Olen työssäni päätynyt kuvaamaan pääasiassa viranomaisyhteistyötä eri muodoissa, sen puutteita, mahdollisuuksia ja kouluttamisen tarvetta. Ympäristöministeriö on viimeisimmässä valvontaohjeessaan korostanut viranomaisten yhteistyötä.
Suomen kansallinen ympäristörikosseurantaryhmä on listannut vuosittaisissa raporteissaan kehitysehdotuksia, toimenpidesuunnitelmia ja kehittänyt strategioita ympäristörikollisuuden torjuntaan ja valvontaan. Ympäristörikosseurantaryhmä ei ole korostanut puutteita viranomaisten asiantuntijuudessa ja koulutuksessa, mutta kehitysehdotuksista käy selvästi ilmi, että niitä on.
Poliisiammattikorkeakoulun kyselytutkimuksesta puolestaan käy selvästi ilmi, että viranomaisten yhteistyö ei suju riittävän hyvin. Yhteiset koulutustilaisuudet, seminaarit ja tapaamiset koetaan tärkeiksi, jotta saadaan tehokkaasti torjuttua ja valvottua ympäristörikollisuutta.