Uusiomateriaalista valmistetun muovikalvon painettavuus
Niemi, Niko (2020)
Niemi, Niko
2020
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020122830010
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020122830010
Tiivistelmä
Opinnäytetyö tehtiin Tampereen ammattikorkeakoulun paperi- ja pakkauslaboratorioon. Työn tarkoituksena oli selvittää uusiomateriaalista valmistetun muovikalvon painettavuutta. Muovikalvoille painettiin testikuva laboratorioluokan syväpainokoneella. Painojäljen laatua tarkasteltiin sekä visuaalisesti että mittauksilla. Näytteistä mitattiin densiteetti- ja CIELab-arvot. Painettavuutta testattiin myös IGT Heliotestillä. Heliotestissä tutkittiin puuttuvien rasteripisteiden määrää. Raaka-aineiden tiedot on piilotettu opinnäytetyön julkisesta versiosta.
Painetuista kalvonäytteistä todettiin jo silmämääräisesti, että ne jäävät laadultaan kauas referenssikalvoista. Kierrätysmateriaalin käyttö teki näytteiden pinnasta epätasaisen, mikä aiheutti puuttuvia pisteitä painettuun pintaan. Kolmeen kalvonäytteeseen lisätty lisäaine X teki painojäljestä mattamaisen, kun muissa näytteissä se oli kiiltävä. X:n lisääminen paransi jonkin verran pinnan sileyttä, mutta painovärin absorbointi heikkeni, mikä vaikutti taas kuvan terävyyteen. Näille näytteille ei suositella painettavan tarkempia kuvia tai tekstiä. Parhaat tulokset saatiin näytteistä, joissa kierrätysmateriaalin sekaan oli lisätty 10–30 % raaka-aine A:ta. Niissä densiteetti-arvot olivat vastaavia kuin referenssikalvoissa. CIELab-arvot erosivat jonkin verran referenssiarvoista, mutta silmämääräistä värieroa ei ollut nähtävissä. Heliotestissä mukaan otettiin myös yksi paperireferenssi. Heliotestissä ongelmia aiheutti painovärin oikea annostelu painotelalle. Referenssikalvoille pystyttiin painamaan onnistuneesti, mutta näytekalvojen painatus levisi niin paljon, ettei niistä pystytty tutkimaan puuttuvia pisteitä. Paperin ja muovikalvon pinnan sileyseroista saatiin kuitenkin tuloksia. Muovikalvossa esiintyi vähemmän rasteripisteiden katoamista kuin paperissa. Visuaalisesti painatus onnistui kuitenkin paremmin paperille, johon painoväri absorboi paremmin. Muovilla painoväri lähti leviämään ja kompaktikentän painatus jäi puutteelliseksi.
Näytekalvojen painojälki oli hyvää verrattuna siihen, että kalvoja valmistettiin ensi kertaa. Suuntaus on hyvä, ja jatkossa kannattaisi tutkia tarkemmin seosten raaka-ainejakaumaa. X:n käyttö täyteaineena ei ainakaan näillä parametreilla ole suositeltavaa. Myös muiden painomenetelmien testaamista suositellaan. Varsinkin fleksopainatuksen testaaminen olisi tärkeää, koska se on yleisin painotapa pakkausteollisuudessa.
Painetuista kalvonäytteistä todettiin jo silmämääräisesti, että ne jäävät laadultaan kauas referenssikalvoista. Kierrätysmateriaalin käyttö teki näytteiden pinnasta epätasaisen, mikä aiheutti puuttuvia pisteitä painettuun pintaan. Kolmeen kalvonäytteeseen lisätty lisäaine X teki painojäljestä mattamaisen, kun muissa näytteissä se oli kiiltävä. X:n lisääminen paransi jonkin verran pinnan sileyttä, mutta painovärin absorbointi heikkeni, mikä vaikutti taas kuvan terävyyteen. Näille näytteille ei suositella painettavan tarkempia kuvia tai tekstiä. Parhaat tulokset saatiin näytteistä, joissa kierrätysmateriaalin sekaan oli lisätty 10–30 % raaka-aine A:ta. Niissä densiteetti-arvot olivat vastaavia kuin referenssikalvoissa. CIELab-arvot erosivat jonkin verran referenssiarvoista, mutta silmämääräistä värieroa ei ollut nähtävissä. Heliotestissä mukaan otettiin myös yksi paperireferenssi. Heliotestissä ongelmia aiheutti painovärin oikea annostelu painotelalle. Referenssikalvoille pystyttiin painamaan onnistuneesti, mutta näytekalvojen painatus levisi niin paljon, ettei niistä pystytty tutkimaan puuttuvia pisteitä. Paperin ja muovikalvon pinnan sileyseroista saatiin kuitenkin tuloksia. Muovikalvossa esiintyi vähemmän rasteripisteiden katoamista kuin paperissa. Visuaalisesti painatus onnistui kuitenkin paremmin paperille, johon painoväri absorboi paremmin. Muovilla painoväri lähti leviämään ja kompaktikentän painatus jäi puutteelliseksi.
Näytekalvojen painojälki oli hyvää verrattuna siihen, että kalvoja valmistettiin ensi kertaa. Suuntaus on hyvä, ja jatkossa kannattaisi tutkia tarkemmin seosten raaka-ainejakaumaa. X:n käyttö täyteaineena ei ainakaan näillä parametreilla ole suositeltavaa. Myös muiden painomenetelmien testaamista suositellaan. Varsinkin fleksopainatuksen testaaminen olisi tärkeää, koska se on yleisin painotapa pakkausteollisuudessa.