Yhtyesoitto ja solistisuus taiteenperusopetuksessa

Abstract

Opinnäytetyön taustalla oli oma kokemus taiteen perusopetuksesta solistiseen soittoon kannustavana vaiheena, jossa yhteissoittoon ei juuri panostettu tai kannustettu. Oli epäselvää, kuinka paljon yksilö- ja yhteissoittoa on taiteen perusopetuksessa toisiinsa verrattuna. Tarkoituksena oli tarve tarjota laaja ymmärrys yhteissoiton ja solistisen soiton määrityksestä taiteen perusopetuksessa instrumenttipedagogeille. Opintojen aikana usein esiin tulleet Orffin, Kodalyn ja Suzukin pedagogiset mallit otettiin työhön mukaan tarkasteluun monipuolisten näkökulmien ja toimintatapojen esittelemisen takaamiseksi. Lisäksi pohdittiin myös, mikä olisi ihanteellinen malli yhteis- ja solistisen soiton kannalta toteutettavaksi taiteen perusopetuksessa. Tutkimus toteutettiin narratiivisena kirjallisuuskatsauksena, jonka monipuoliset aineistot haettiin kansainvälisesti hyödyntäen suomen- ja englanninkielistä aineistoa. Aineisto analysoitiin laadullisen analyysin perusmenetelmää, eli teemoittelua hyödyntäen. Tutkimuksen tulokset olivat monipuoliset, mutta selkeät. Yhteissoiton tärkeyttä painotettiin jokaisessa tutkitussa aineistossa. Yksilöidyn opetuksen merkitystä korostettiin ja todettiin, ettei yksilöitysoitto välttämättä ole yksilösoittoa. Katsauksessa selvisi, että musiikillisen osaamisen lisäksi taiteen perusopetuksen tarkoituksena on luoda pohjaa esimerkiksi vuorovaikutukseen ja sosiaalisuuteen.