"Kyllähän se melkoinen kulttuurishokki oli" : monikkolasten isien kokemuksia odotuksesta ja synnytyksestä
Hietakoivisto, Emilia (2011)
Hietakoivisto, Emilia
Satakunnan ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011112515516
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011112515516
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön aiheena oli selvittää isien kokemuksia monisikiöisestä odotuksesta ja synnytyksestä. Opinnäytetyö toteutettiin yhteistyössä Suomen Monikkoperheet ry:n kanssa. Suomen Monikkoperheet ry:n tarkoituksena on tiedon ja kokemusten välittäminen tuleville ja jo olemassa oleville monikkoperheille sekä lainsäädännöllinen vaikuttaminen. Yhdistys pyrkii monikkoperheiden ja muiden lapsiperheiden tasa-arvoisuuteen huolehtien myös monikkoperheiden edunvalvonnasta.
Opinnäytetyön tavoitteena oli lisätä yleistä tietoutta monisikiöraskaudesta ja – synnytyksestä sekä selvittää monikkolasten isien ajatuksia ja kokemuksia. Tavoitteena oli myös selvittää mahdollisia kehittämissisältöjä. Opinnäytetyön idea syntyi kiinnostuksesta lisätä yleistä tietoa monisikiöisestä raskaudesta ja synnytyksestä. Aiheeseen päädyttiin yhteistyössä Suomen monikkoperheet ry:n HYVÄ ALKU-projektipäällikön kanssa. Opinnäytetyön kohderyhmänä olivat monikkolasten isät.
Opinnäytetyön aineisto kerättiin verkkokyselylomakkeella kesä-heinäkuun 2011 aikana. Kyselyyn vastasi 41 monikkolasten isää, joista 40 isää muodosti lopullisen tutkimusjoukon. Tutkimustulosten mukaan tiedonsaanti monikkoisuudesta oli enimmäkseen riittämätöntä ja tietoa saatiin pääasiallisesti oman tiedonhaun avulla. Etenkin neuvoloista saatu tieto koettiin vähäiseksi ja osa vastaajista kaipasi terveydenhoitajille lisäkoulutusta aiheesta. Isien huomiointi raskauden ja synnytyksen aikana oli vaihtelevaa, osa koki tulleensa kohdelluksi tasavertaisena vanhempana, kun taas osa tunsi jäävänsä sivustaseuraajaksi. Arki vauvojen synnyttyä koettiin väsyttäväksi ja raskaaksi, mutta samalla myös koettiin kaksinkertaista iloa vauvoista. Rutiinit ja läheisten ihmisten apu oli tärkeää arjessa selviytymisessä. Monikkolasten isät kokivat myös pääsevänsä paremmin osalliseksi vauvojen hoidosta kuin yhden lapsen saavat isät, sillä molempien vanhempien osallistuminen oli erityisen tärkeää monikkoperheissä. Vastaajien ehdottamat kehittämissisällöt liittyivät tiedonsaannin ja isän roolin tukemisen parantamiseen, monikkoperhevalmennusten saatavuuteen sekä lainsäädäntöön.
Opinnäytetyön tavoitteena oli lisätä yleistä tietoutta monisikiöraskaudesta ja – synnytyksestä sekä selvittää monikkolasten isien ajatuksia ja kokemuksia. Tavoitteena oli myös selvittää mahdollisia kehittämissisältöjä. Opinnäytetyön idea syntyi kiinnostuksesta lisätä yleistä tietoa monisikiöisestä raskaudesta ja synnytyksestä. Aiheeseen päädyttiin yhteistyössä Suomen monikkoperheet ry:n HYVÄ ALKU-projektipäällikön kanssa. Opinnäytetyön kohderyhmänä olivat monikkolasten isät.
Opinnäytetyön aineisto kerättiin verkkokyselylomakkeella kesä-heinäkuun 2011 aikana. Kyselyyn vastasi 41 monikkolasten isää, joista 40 isää muodosti lopullisen tutkimusjoukon. Tutkimustulosten mukaan tiedonsaanti monikkoisuudesta oli enimmäkseen riittämätöntä ja tietoa saatiin pääasiallisesti oman tiedonhaun avulla. Etenkin neuvoloista saatu tieto koettiin vähäiseksi ja osa vastaajista kaipasi terveydenhoitajille lisäkoulutusta aiheesta. Isien huomiointi raskauden ja synnytyksen aikana oli vaihtelevaa, osa koki tulleensa kohdelluksi tasavertaisena vanhempana, kun taas osa tunsi jäävänsä sivustaseuraajaksi. Arki vauvojen synnyttyä koettiin väsyttäväksi ja raskaaksi, mutta samalla myös koettiin kaksinkertaista iloa vauvoista. Rutiinit ja läheisten ihmisten apu oli tärkeää arjessa selviytymisessä. Monikkolasten isät kokivat myös pääsevänsä paremmin osalliseksi vauvojen hoidosta kuin yhden lapsen saavat isät, sillä molempien vanhempien osallistuminen oli erityisen tärkeää monikkoperheissä. Vastaajien ehdottamat kehittämissisällöt liittyivät tiedonsaannin ja isän roolin tukemisen parantamiseen, monikkoperhevalmennusten saatavuuteen sekä lainsäädäntöön.