Koin nyt mitä koin silloin, vai koenko nyt jotain mitä minun olisi pitänyt kokea silloin? : Puolueellinen ajatusleikki – sama teksti, näyttelijä, kuusi vuotta myöhemmin, täysin eri esitys?

Abstract

Tässä opinnäytteessä tutkija pohti kahden teatteriesityksen avulla ammatillista kehittymistään. Tutkimuksen kirjoittaja näytteli vuonna 2005 keväällä Samuel Beckettin Ensi rakkaus-monologin. Vuonna 2011 esitys tehtiin uudelleen. Miten oppiminen näkyi kahden eri esitys kerran avulla? Tuliko esityksestä sama kuusi vuotta myöhemmin, kuin se oli aikaisemmin? Tutkimuksessa kuvattiin molemmat esitykset. Tutkimuksessa pyrittiin avaamaan, mitkä asiat vaikuttivat muutokseen. Tutkimus kirjoitettiin näyttelijännäkökulmasta käsin.

Tutkimuksessa menetelminä käytettiin fenomenologiaa – mikä korostaa kokemusta, aistihavaintoja ja niihin perustuvaa ymmärryksen muodostumista tutkimuskohteessa, kahta avointa haastattelua sekä avattiin tutkijan omia ajatuksia suhteessa tunnettuihin teatteriteoreetikkoihin.

Opinnäytetyössä tekijä huomasi esityksen muuttuneen, koska tutkijan ammattitaito sekä käsitys teatterin tekemisestä olivat muuttuneet kuuden vuoden aikana. Isoin oivallus tutkijalle oli hänen rauhoittuminen ja luottaminen omaan tekemiseensä johtaa parempaan näyttelemiseen. Näyttelemisessä vähemmän on enemmän. Tähän havaintoon päästiin avaamalla haastateltavien kommentteja ja tutkijan omalla itsenäisellä pohdinnalla.

The thesis discussed the question of the researcher's own professionalism with comparison of two plays. Experiments of making same play twice. The play is dramatized from Samuel Beckett’s short story, First Love. The writer of this thesis performed First Love monologue first in 2005 and yet again in year 2011. Both of these are opened by telling what kind of plays these were. How is learning manifested through these two plays? In this thesis the researcher attempts to explain what factors affected the change. The research was written from the actor’s point of view.

The thesis used phenomenology – which focuses on the subject's development of understanding based on experience and perception, two open interviews and the researcher's own thoughts in relation to well-known theatre theorists.

The research revealed that the performance had changed due to the researcher's professional skills and the way of thinking about theatre had changed during the six years. The fundamental insight was that the researcher had calmed down and trusted his own abilities, which lead to better acting. In acting less is more. This conclusion was gained through the analysis of the interviewees' comments and the researcher’s own reflection.