Koin nyt mitä koin silloin, vai koenko nyt jotain mitä minun olisi pitänyt kokea silloin? : Puolueellinen ajatusleikki – sama teksti, näyttelijä, kuusi vuotta myöhemmin, täysin eri esitys?
Ellonen, Ville (2011)
Ellonen, Ville
Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011112014848
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011112014848
Tiivistelmä
Tässä opinnäytteessä tutkija pohti kahden teatteriesityksen avulla ammatillista kehittymistään. Tutkimuksen kirjoittaja näytteli vuonna 2005 keväällä Samuel Beckettin Ensi rakkaus-monologin. Vuonna 2011 esitys tehtiin uudelleen. Miten oppiminen näkyi kahden eri esitys kerran avulla? Tuliko esityksestä sama kuusi vuotta myöhemmin, kuin se oli aikaisemmin? Tutkimuksessa kuvattiin molemmat esitykset. Tutkimuksessa pyrittiin avaamaan, mitkä asiat vaikuttivat muutokseen. Tutkimus kirjoitettiin näyttelijännäkökulmasta käsin.
Tutkimuksessa menetelminä käytettiin fenomenologiaa – mikä korostaa kokemusta, aistihavaintoja ja niihin perustuvaa ymmärryksen muodostumista tutkimuskohteessa, kahta avointa haastattelua sekä avattiin tutkijan omia ajatuksia suhteessa tunnettuihin teatteriteoreetikkoihin.
Opinnäytetyössä tekijä huomasi esityksen muuttuneen, koska tutkijan ammattitaito sekä käsitys teatterin tekemisestä olivat muuttuneet kuuden vuoden aikana. Isoin oivallus tutkijalle oli hänen rauhoittuminen ja luottaminen omaan tekemiseensä johtaa parempaan näyttelemiseen. Näyttelemisessä vähemmän on enemmän. Tähän havaintoon päästiin avaamalla haastateltavien kommentteja ja tutkijan omalla itsenäisellä pohdinnalla.
Tutkimuksessa menetelminä käytettiin fenomenologiaa – mikä korostaa kokemusta, aistihavaintoja ja niihin perustuvaa ymmärryksen muodostumista tutkimuskohteessa, kahta avointa haastattelua sekä avattiin tutkijan omia ajatuksia suhteessa tunnettuihin teatteriteoreetikkoihin.
Opinnäytetyössä tekijä huomasi esityksen muuttuneen, koska tutkijan ammattitaito sekä käsitys teatterin tekemisestä olivat muuttuneet kuuden vuoden aikana. Isoin oivallus tutkijalle oli hänen rauhoittuminen ja luottaminen omaan tekemiseensä johtaa parempaan näyttelemiseen. Näyttelemisessä vähemmän on enemmän. Tähän havaintoon päästiin avaamalla haastateltavien kommentteja ja tutkijan omalla itsenäisellä pohdinnalla.