Monikulttuuri-iltamat kotouttamistyön ja nuorisoseuratyön uutena muotona

Abstract

Opinnäytetyöni aihe sai alkunsa Alajärvellä 22.9.2010 järjestetyistä Monikulttuuri-iltamista. Oma kokemukseni maahanmuuttajana ja erilaiset maahanmuuttokoulutukset vahvistivat kiinnostustani aiheeseen.

Syksyllä 2011 koordinoin Lapualla yhdessä Etelä-Pohjanmaan Nuorisoseura ry:n, Lapuan kaupungin, Kansalaisopiston ja Kristillisen Opiston kanssa Kansainvälisen illan Alajärven iltamien mallin ja kokemusten pohjalta. Tavoitteena oli tutkia, toimisiko sama malli toisella paikkakunnalla ja voitaisiinko kokemuksia hyödyntää jatkossa.

Molemmissa tapahtumissa tehtiin uraa uurtavaa toimintatutkimusta ja kehittävää tutkimusta. Alajärvellä tutkimus oli vielä ”tiedostamatonta”, Lapualla jo tiedostavaa. Lapualla tein myös maahanmuuttajien keskuudessa alku- ja palautehaastattelun. Molemmilla paikkakunnilla tapahtuma on ollut erittäin onnistunut, palaute hyvin positiivista ja vastaavalle toiminnalle toivotaan jatkoa sekä maahanmuuttajien että kantaväestön keskuudessa.

Vanhanajan iltamaperinne on osoittautunut toimivaksi kulttuurin kautta kotouttamisen malliksi ja se toimii esimerkkinä ihmisten välisestä aidosta kanssakäymisestä. Mallin pohjalta toimintaa voidaan levittää laajemmalle ja tapahtumien kautta syntyneitä verkostoja voidaan käyttää hyväksi suunniteltaessa uudenlaisia tapahtumia, kerhoja ja harrastuspiirejä maahanmuuttajien ja kantaväestön kesken.

The topic of my thesis sprung from an International Evening organised in Alajärvi on September 22, 2010. My interest in the subject was reinforced by my personal experiences as an immigrant as well various immigration trainings.

In the autumn of 2011 I co-ordinated an international Evening at Lapua in co-operation with the South Ostrobothnian Youth Association, Town of Lapua, Lapua Community Education Centre as well as Lapua Christian Institute based on the model of the event at Alajärvi and experiences gained from it. The object was to explore whether the model was transferrable to another town and whether the experiences could be utilised in the future.

Pioneering action research and developmental research was done in both events. In Alajärvi this research was still only subconscious yet in Lapua it was consciously carried out. In Lapua I conducted a preliminary interview as well as a post-event feedback interview. In both towns the event was an absolute success. Feedback has been very positive and both immigrants as well as locals hope there will be more of similar events in the future.

The old tradition of evenings with entertainment has proven to be a successful means of integration through culture and it serves as an example of genuine interaction between people. Activities based on this model can be spread to a larger area and networks established through these events can be utilised when planning new kinds of events, clubs and hobbies between immigrants and locals.