SAIRAANHOITAJIEN KÄSITYKSET POTILASOHJAUKSEN LAADUSTA KIRURGISILLA VUODEOSASTOILLA

Abstract

Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvailla erään keskussairaalan kirurgisilla vuodeosastoilla työskentelevien sairaanhoitajien käsityksiä ohjausvalmiuksistaan sekä ohjaustoiminnasta ja ohjauksen kehittämishaasteista omassa työyksikössä. Tavoitteena oli kerätä tietoa, jonka pohjalta voidaan tehdä potilasohjauksen kehittämistyötä. Opinnäytetyön näkökulmana potilasohjaukseen oli Maria Kääriäisen (2007) laatima hypoteettinen malli potilasohjauksen laadusta. Aineisto kerättiin Potilasohjauksen laatu -mittarilla, joka on kyseisen mallin pohjalta laadittu.

Tutkimuksessa käytettiin kvantitatiivista tutkimusmenetelmää. Mittari sisälsi 7 kysymystä vastaajan taustatiedoista ja 172 strukturoitua kysymystä potilasohjauksen laadusta. Lopuksi oli avoin kysymys ohjauksen kehittämishaasteista. Tutkimukseen osallistui 22 sairaanhoitajaa, vastausprosentti oli 76 %. Määrällinen aineisto analysoitiin SPSS for Windows 18.0 tilasto-ohjelmalla ja avoin kysymys analysoitiin sisällönanalyysillä. Vastauksia tarkasteltiin prosentteina ja keskiarvoina, tuloksia havainnollistettiin erilaisilla kuvioilla.

Kokonaisuudessaan potilasohjaus oli osastoilla hyvää ja siihen käytettiin aikaa keskimäärin 2,5 tuntia työvuoron aikana. Sairaanhoitajat arvioivat ohjausvalmiutensa hyviksi ja ohjausta koskevat asenteensa myönteisiksi. Heillä oli pääosin hyvät tiedot ja ohjaustaidot. Tietoja ja taitoja tulisi kuitenkin kehittää liittyen potilasoikeuksiin, vertaistukiryhmiin ja sosiaalipalveluihin sekä eri ohjausmenetelmien monipuoliseen käyttöön.

Kehittämistarpeiksi tutkimuksessa nousivat erityisesti resursseihin liittyvät puutteet, kuten ajan- ja sopivien tilojen puute sekä ohjausmateriaalin puutteet. Lisäksi uusia työntekijöitä tulisi perehdyttää paremmin ohjaukseen. Ohjaustoiminta toteutui potilasta kunnioittaen ja aktiivisuuteen tukien. Ohjauksen tavoitteellisuutta ja arviointia sekä ohjauksen kirjaamista tulisi kuitenkin ehdottomasti kehittää. Potilasta ohjattiin pääosin riittävästi ja ohjaus koettiin keinona vaikuttaa etenkin potilaan terveyteen ja mielialaan.

The purpose of this study was to describe nurses’ perceptions on their own readiness to patient guidance, on related activities as well as on the development challenges in their work unit of a certain hospital. The aim was to gather information that can be used to further develop patient guidance. Maria Kääriäinen’s hypothetical model (2007) on the quality of patient guidance formed the perspective of this study. The data was collected with Patient guidance quality (Potilasohjauksen laatu) measuring instrument, which had been formulated on the basis of such a model.

The study used a quantitative research method. Seven of the questions dealt with the background of the respondents, while an additional 172 structured questions centered on the quality of patient guidance. The questionnaire ended with an open question focusing on the challenges in the development of patient guidance. 22 nurses participated in the survey, resulting in a response rate of 76%. The quantitative data was analyzed by using SPSS for Windows 18.0 statistical software and the open question was analyzed by content analysis. The responses were presented as percentages and averages and the results were also illustrated with supporting graphics.

The study indicated that patient education is at a good level and that nurses spend, on average, 2.5 hours per shift to practise it. The nurses assessed their guiding abilities to be good and they were found to be positive towards patient guidance. They were mostly well informed about patient guidance and possessed good skills to practise it. The study suggests developing nurses’ capabilities further within the following areas: patients’ rights, usage of peer support groups and social services as well as in a more versatile usage of guidance methods.

Finally, the study suggests to develop, in particular, some of resource-related defects such as the lack of time and suitable premises as well as the lack of education materials. Additionally, new employees should be covered with a more rigorous orientation program related to patient guidance. Overall, activities related to patient guidance were carried out with respect for the patient and supported an active role of patients. Goal-orientation, evaluation and filing of the guiding activities should definitely be improved. The patients were largely guided sufficiently and the guidance was seen as a means of influencing, particularly on the patients’ health and mood.