Selviytyminen läheisen itsemurhan jälkeen

Abstract

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, millaisten voimavarojen avulla itsemurhan tehneiden henkilöiden omaiset ovat selvinneet elämässään eteenpäin. Tavoitteena oli tuottaa tietoa, josta on apua ja tukea ihmisille, jotka joutuvat tähän tilanteeseen. Tavoitteena oli myös, että hoitotyöntekijät ja vapaaehtoistyöntekijät saavat tietoa keinoista, joiden avulla itsemurhan tehneiden läheiset kokevat selvinneensä vaikeasta elämäntilanteesta. Tämän tiedon avulla he voivat kehittää omia tukemistaitojaan ja -keinojaan. Tutkimus tehtiin yhteistyössä Rauman Kriisikeskus Ankkurpaikan kanssa. Tutkimusaineisto koostuu vapaamuotoisista kirjoituksista, joissa itsemurhan tehneiden henkilöiden läheiset kertoivat omista selviytymiskeinoistaan. Kirjoittamisen avuksi laadittiin kolme suuntaa antavaa kysymystä. Ensimmäisessä kysymyksessä selvitettiin, mitkä voimavarat ovat olleet tärkeitä selviytymisprosessissa. Toisessa kysymyksessä tiedusteltiin, oliko vertaistukiryhmästä apua. Kolmantena kysyttiin, minkälaisia neuvoja tutkimukseen osallistuneet halusivat antaa samaan tilanteeseen joutuville. Tutkimukseen osallistuneisiin henkilöihin pidettiin yhteyttä Rauman Kriisikeskus Ankkurpaikan välityksellä. Aineisto kerättiin maaliskuussa 2009. Kysymykset postitettiin kahdelletoista henkilölle, joista kymmenen vastasi. Vastausprosentti oli 83. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysia käyttäen. Tutkimustulokset jaoteltiin fyysisiin-, kognitiivisiin-, emotionaalisiin-, sosiaalisiin ja spirituaalisiin selviytymiskeinoihin. Tutkimustulosten mukaan selviytymiskeinot olivat moninaisia. Fyysisiä selviytymiskeinoja olivat esimerkiksi työnteko ja arjen "pyörittämiseen" liittyvät asiat ja harrastukset. Konkreettinen tekeminen piti kiinni elämässä ja antoi muuta ajateltavaa. Kognitiivisia selviytymiskeinoja käyttäneet henkilöt pyrkivät selvittämään itsemurhatapausta. He hankkivat tietoa esimerkiksi aihetta käsittelevistä televisio-ohjelmista ja kirjallisuudesta. Puhuminen ja kirjoittaminen olivat tärkeimpiä emotionaalisia selviytymiskeinoja. Lisäksi luonteeseen liittyvät piirteet, kuten avoimuus ja positiivisuus olivat avuksi selviytymisprosessissa. Tärkeä sosiaalinen voimavara oli perhe. Myös ystävistä ja muista läheisistä oli paljon apua. Suurin osa vastaajista mainitsi ammattiavun tärkeäksi selviytymiskeinoksi. Spirituaalisista voimavaroista usko auttoi selviytymään. Uskosta saatiin lohtua ja voimaa. Lähes kaikki vastaajat kertoivat vertaistukiryhmästä olleen apua. Oli tärkeää saada keskustella samassa tilanteessa olevien ihmisten kanssa ja huomata, että ei ole yksin tunteidensa ja surunsa kanssa. Vastaajat halusivat muistuttaa muita samaan tilanteeseen joutuvia hakemaan apua. Jatkotutkimushaasteena voisi selvittää millaista apua ja tukea itsemurhan tehneiden henkilöiden läheiset olisivat toivoneet saaneensa.

The purpose of the thesis was to study the resources which help the bereaved family members to cope after losing a relative to suicide. The objective was to gather information that could help other people in a similar situation. The other aim was to provide information for the nurses and volunteers on different coping strategies which could help after losing a loved one by suicide. This knowledge could be used to develop the supporting skills and methods of various support groups. This study was carried out in cooperation with the Crisis Center of Rauma, Ankkurpaikk'. The material of the study consisted of informal writings written by the people who have lost a relative to suicide. These writings described their own survival stories. The stories were based on three questions. The first question dealt with the coping strategies and explained the different ways to survive a sudden death of a loved one. The second question focused on the help available by the peer groups. Finally, the third question dealt with the advice the people would give for those who find themselves in the same situation. The research worker kept in touch with people who took part in the study by the Crisis Center of Rauma, Ankkurpaikk'. The material was collected in March 2009. Questions were sent to twelve persons and ten persons answered. The response rate was 83%. The material was analyzed using content analysis. The results were divided into five categories; physical, cognitive, emotional, social and spiritual survival methods. According to the results the family members employed a variety of coping strategies. Among the physical survival methods were for example work, household routines and hobbies. Concentrating on work provided desired distraction. People who used cognitive surviving methods, tried to solve the reasons for a suicide. They were collecting information on the subject from television programs and literature. Talking and writing were the most important emotional survival methods. Also some characteristics such as openness and a positive attitude helped in the survival process. An important social strategy was the support of the respondent's own family. Also friends and other relatives were helpful. Almost everyone thought that professional help was an important resource. Faith was a spiritual recourse that helped people to survive. Faith gave hope and strength. Almost all the respondents said that a peer group was important. It was crucial to talk with people in the same situation and to realize that they were not alone with their pain and sorrow. The people wanted to encourage those in the same situation to seek help. It would be interesting to study what kind of help and support people who have lost a relative to suicide would themselves like to receive.