Tro, hopp och kärlek : En kvalitativ deduktiv innehållsanalys hur caritasmotiven synliggörs i strokepatientens rehabiliterande vård

Abstract

Denna studie är en kvalitativ litteraturstudie vars syfte är att reflektera hur caritas motiven: tro, hopp och kärlek synliggörs i strokepatientens rehabiliterande vård och vilken betydelse motiven har på rehabiliterings processen. Stroken leder till olika typer av funktionsstörningar som försämrar patientens livskvalitet. Studiens vårdvetenskapliga referensram är caritativa vården enligt Katie Eriksson(1990) med betoning på tro, hopp och kärlek. För den systematiska litteratur analysen användes den kvalitativa deduktiva innehålls analysmetod. Ur datat analyserades de tre huvudmotiven: tro, hopp och kärlek. Dessa indelades i underkategorier som beskriver praktiskt hur motiven synliggörs i vårdarbetet och vilken betydelse de har till patientens rehabiliteringsprocess. För att stärka patientens tro skall frustationen och rädslan förebyggas genom information, stärkande av tryggheten samt att ge tröst. Patienten behöver effektiva coping strategier för att få sin livssituation bemästrad. Hoppet synliggörs genom att man främjar den fysiska, psykiska och sociala integrationen. Patientens autonomi bör stärkas. Vårdaren planerar vårdens delmål tillsammans med patienten och multiprofessionella teamet. Hoppet har betydelse på hur motiverad patienten känner för att ta del i den långa och tunga rehabiliterings processen. Kärleken synliggörs genom att ge en god rehabiliterande grundvård. Ett rehabiliterande vårdsätt stärker patientens funktionsförmåga att fungera självständigt. Ett gott vård förhållande är caritativa vårdens grund. Patienten skall bemötas med vördnad, medmänsklighet men främst av allt individuellt. Genom att patienten får utnämnd en egenvårdare gynnas interaktion mellan patienten och vårdaren. Resultatet av studien visar hur tro, hopp och kärlek synliggörs i de olika vardagliga vårdsituationerna. Även betydelsen av motiven för främjande av en lyckad rehabilitering betonas.

This study is a qualitative literature study with the aim to reflect how caritas motives: faith, hope and love are made visible on a stroke patient’s rehabilitation care and the significance of the motives upon the rehabilitation process. Stroke leads to different types of disorders for the patient that impairs his quality of life. The study's theoretical framework is the caritativ care according to Katie Eriksson (1990) with an emphasis on faith, hope and love. For the systematic literature analysis was used qualitative deductive content analysis. The three main categories faith, hope and love were analyzed and divided into sub-categories that describe how the motives practically are made visible in the care work and their impact upon the patient's rehabilitation process. Patients need effective coping strategies to manage and mastering their lives. By giving information, strengthening the feeling of security and giving consolation the career can promote patients faith. Hope is made visible by promoting the patient’s physical, mental and social integration. Hope is relevant to how the patient feels motivated for rehabilitation. The career will plan the care and the goal setting along with the patient and with multi-professional team. Love is made visible by giving a good basic rehabilitative care. A rehabilitative care means strengthening the patient's ability to function by teaching him to be independent. A good care relationship is the basic ground of caritas. The patient should be treated with dignity and humanity, but most of all individuality. By naming the patient an own career from the team it will benefit the interaction between patient and caregiver. The results of this study show how faith, hope and love are made visible in the everyday care situations. Furthermore it shows the importance of making these motives visible for promotion of a successful rehabilitation.

Tämä opinnäytetyö on laadullinen kirjallisuustutkimus, jonka tarkoitus on pohtia miten karitatiiviset motiivit: usko, toivo ja rakkaus ilmenevät aivoinfarktipotilasta kuntouttavalla osastolla sekä niiden merkitystä kuntoutusprosessille. Aivoinfarkti aiheuttaa potilaalle erilaisia oireita, jotka heikentävät hänen elämänlaatuaan. Tutkimuksen tieteellinen viitekehys on karitatiivinen hoitotyö Katie Erikssonin määrittelemänä; painottuen uskoon, toivoon ja rakkauteen. Järjestelmällistä kirjallisuusanalyysiä tehdessä käytettiin laadullista deduktiivista sisällön analyysimenetelmää. Usko, toivo ja rakkaus analysoitiin ja jaettiin alaluokkiin, jotka kuvaavat motiivien ilmenemistä hoitotyössä sekä niiden merkitystä potilaan kuntoutusprosessissa. Potilaat tarvitsevat tehokkaita selviytymiskeinoja saadakseen elämänsä hallintaan. Antamalla tietoa, edistämällä turvallisuuden tunnetta sekä antamalla lohtua vahvistetaan potilaan usko kuntoutumiseen. Toivoa vahvistetaan edistämällä potilaan fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista integraatiota. Myös potilaan autonomiaa olisi vahvistettava. Edistämällä toivoa potilas motivoituu kuntoutukseen, jonka hoitajat suunnittelevat osatavoitteineen yhdessä potilaan sekä moniammatillisen tiimin kanssa. Rakkaus ilmenee annettaessa hyvää ja kuntouttavaa perushoitoa. Kuntouttavalla hoitotyöllä vahvistetaan potilaan kykyä omatoimisuuteen. Hyvä vuorovaikutus on karitatiivisen hoidon perusta. Potilasta hoidetaan kunnioituksella ja myötätunnolla, mutta ennen kaikkea yksilöllisesti. Nimeämällä potilaalle omahoitaja edistetään vuorovaikutusta potilaan ja hoitajan välillä. Tämän tutkimuksen tulokset osoittavat, miten usko, toivo ja rakkaus ilmenevät arjen hoitotyössä. Lisäksi tulokset osoittavat niiden suuren merkityksen onnistuneen kuntoutuksen saavuttamisessa.