Petäjäveden päivähoidon henkilöstön varhaiskasvatussuunnitelmaosaamisen kehittäminen toimintakaudella 2009-2010
Malila, Monna (2011)
Malila, Monna
Jyväskylän ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011121318296
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011121318296
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, kuinka Petäjäveden kunnan varhaiskasvatussuunnitelmaprosessi on edennyt ja kuinka kunnan varhaiskasvatussuunnitelman käyttöönotto on toteutunut varhaiskasvatuksen henkilökunnan keskuudessa.
Ensinnä tehtiin seurantatyötä toimintakaudella 2009-2010: kaksi seurantakäyntiä perhepäivähoitajien luo sekä eri päivähoitoyksiköissä tehtyjen sijaisuuksien aikana. Tämän jälkeen toteutettiin kysely koko päivähoidon henkilöstölle, jotta saataisiin selville henkilökunnan omia kokemuksia varhaiskasvatussuunnitelman eli vasun käyttöönotosta ja omaksumisesta työvälineeksi. Tutkimus oli laadullinen, koska henkilökunta sai vastata kahdeksaan avoimeen kysymykseen omin sanoin. Kyselyvastaukset käytiin läpi sisällönanalyysin avulla.
Henkilökunta koki kunnan oman vasun hyväksi, mutta suurin osa henkilökunnasta oli sitä mieltä, ettei heitä ollut perehdytetty vasuun tarpeeksi ja kaipasi lisää koulutusta vasun konkreettisesta käyttämisestä. Erityisesti perhepäivähoitajat kaipasivat esimiehen tukea lasten vasujen laatimiseen ja vasukeskusteluihin vanhempien kanssa. Kasvatuskumppanuuskoulutuksen tarve nousi esille päiväkotihenkilöstön keskuudessa heidän omana toiveenaan.
Ensinnä tehtiin seurantatyötä toimintakaudella 2009-2010: kaksi seurantakäyntiä perhepäivähoitajien luo sekä eri päivähoitoyksiköissä tehtyjen sijaisuuksien aikana. Tämän jälkeen toteutettiin kysely koko päivähoidon henkilöstölle, jotta saataisiin selville henkilökunnan omia kokemuksia varhaiskasvatussuunnitelman eli vasun käyttöönotosta ja omaksumisesta työvälineeksi. Tutkimus oli laadullinen, koska henkilökunta sai vastata kahdeksaan avoimeen kysymykseen omin sanoin. Kyselyvastaukset käytiin läpi sisällönanalyysin avulla.
Henkilökunta koki kunnan oman vasun hyväksi, mutta suurin osa henkilökunnasta oli sitä mieltä, ettei heitä ollut perehdytetty vasuun tarpeeksi ja kaipasi lisää koulutusta vasun konkreettisesta käyttämisestä. Erityisesti perhepäivähoitajat kaipasivat esimiehen tukea lasten vasujen laatimiseen ja vasukeskusteluihin vanhempien kanssa. Kasvatuskumppanuuskoulutuksen tarve nousi esille päiväkotihenkilöstön keskuudessa heidän omana toiveenaan.