Mielenterveyskuntoutujan asumisturvallisuus kuntoutujan näkökulmasta : " Se on elämän haltuun ottamista tuetusti"

Abstract

Opinnäytetyössä selvitettiin tuettuun asumiseen kuuluvassa asumisyksikössä asuvien kuntoutujien kokemaa asumisturvallisuuden tunnetta. Opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia kuntoutujien kokemusta asumisturvallisuutta edistävistä ja heikentävistä tekijöistä. Työn ulkopuolelle rajattiin fyysistä turvallisuutta tuovat tekijät. Opinnäytetyön toimeksiantaja oli Suomen Mielenterveysseura. Tutkimusmenetelmänä käytettiin muokattua delfoi-menetelmää, jossa kvalitatatiivisella tutkimusotteella teemahaastattelua käyttäen haastateltiin asumisyksikön asukkaat. Haastateltavia oli yhteensä kolmetoista. Heidän keski-ikänsä oli 23 vuotta. Haastattelun vastaukset analysoitiin teemoittelemalla. Vastauksista löytyi samansisältöisiä lauseita, joista yhdisteltiin väitteet. Väitteet esitettiin asumisyksikön asukkaille kirjallisina. Näihin väitteisiin sai lisätä myös halutessaan perustelut. Väitekierroksen tarkoituksena oli selvittää, olivatko haastattelussa esiin nousseet asiat yhden vai useamman asukkaan mielipiteitä. Delfoi-menetelmään kuului vielä palautekierros, joka järjestettiin kaikille asukkaille yhteisenä keskustelutilaisuutena. Tutkimuksen tavoitteena oli löytää tekijä eli ” heikko signaali”, joka voisi edistää asukkaiden psyykkistä ja sosiaalista asumisturvallisuutta.

Kuntoutujat kertoivat, että turvallisuuden tunnetta tuovat tietoisuus avun ja tuen saamisesta, muiden ihmisten läsnäolosta, mahdollisuudesta osallistua ja pyrkimyksestä säännölliseen vuoro-kausirytmiin. Turvallisuuden tunne syntyy välittämisestä, kohtaamisesta, läsnäolosta ja kuuntelemisesta. Kuntoutujat kertoivat, että työntekijöiltä saatava henkinen tuki on kuntoutumiseen oleellisesti vaikuttava tekijä. Tutkimustuloksena saatiin tieto siitä, miten kuntoutuja kokee toimet, joiden on tarkoitus edistää kuntoutumista, osallisuutta, elämänhallintaa ja ehkäistä syrjäytymistä

The Finnish Association for Mental Health gave the topic for the Bachelor’s thesis. The goal of this study was to collect information about the feelings of psychological and social housing safety experienced by young mental health rehabilitees who live in a supported housing unit. The purpose of this study was to chart what kind of things improved or degraded housing safety.

The investigation was made using Delphi method. The Delphi method is based on finding a “weak signal”, which means the words that seems to be very import for one’s future. 13 persons were interviewed. In the first stage, the interviews were conducted as personal discussions. The interviews were analysed by thematising the transcribed interviews and forming statements based on the discovered themes. In the second stage, those statements were given to interviewees. The purpose of these two steps was to find out if the things somebody had said had any wider relevance. The third stage included a common discussion.

The results of the study indicated that the feelings of safety were created by the knowledge of available help and support other people’s presence, possibility to become involved and aiming at a regular circadian rhythm. The feeling of safety is built of caring, being with people, meeting people, and listening to people. The rehabilitees told that the mental support of the employees was the most important influencing factor. The results of the study produced knowledge of how rehabilitees feels about the support methods whose goal is to improve rehabilitation, participation, life control, and to prevent social exclusion.