Terveydenhoitajien ja kätilöiden kokemus perheiden sikiöseulontaohjauksesta ja yhteistyöstä perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välillä
Kairi, Merja (2011)
Kairi, Merja
Hämeen ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011121718730
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011121718730
Tiivistelmä
Tutkimustyöni tarkoituksena oli selvittää sikiöseulontojen ohjauskäytäntöjä
Kanta-Hämeen sairaanhoitopiirin alueella sekä kartoittaa mahdolliset
koulutus- ja kehittämistarpeet perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon
välisessä yhteistyössä.
Tutkimus toteutettiin laadullisena eli kvalitatiivisena tutkimuksena. Aineisto kerättiin kyselylomakkeella alueen terveydenhoitajilta. Kyselyä tarkennettiin teemahaastatteluna terveydenhoitajilta ja ultraäänikätilöiltä. Kyselylomake
toteutettiin Webpropol-kyselyllä ja haastattelut toteutettiin
teemahaastattelun periaatteen mukaan ja analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä.
Tutkimuksen tuloksista käy ilmi, että sikiöseulontojen prosessi tunnetaan perusterveydenhuollossa sekä erikoissairaanhoidossa melko hyvin. Ongelma on, miten vanhemmat haluavat ottaa ohjauksen vastaan. Tuloksista käy ilmi, että ohjaus toteutetaan toimivasti, kuitenkin niin, että löydettäessä
positiivinen tai poikkeava tulos, vanhemmat eivät ole useinkaan valmiita jatkotutkimuksiin. Toivottiin aikaa ohjaukseen sekä positiivisen tai poikkeavan tuloksen kertomiseen. Hyvänä koettiin myös, että ohjausmateriaali lähetetään etukäteen vanhemmille tutustuttavaksi. Perusterveydenhuollon
ja erikoissairaanhoidon yhteistyö toimii. Terveydenhoitajat ja kätilöt toivoivat työkiertoa siten, että terveydenhoitajat kävisivät seuraamassa
seulontaultraääniä ja vastaavasti ultraäänikätilöt kävisivät seuraamassa ensikäyntiä neuvoloissa. Vastaajat toivoivat lisää koulutusta asiakkaan kohtaamisesta vaikeissa tilanteissa, vuorovaikutustaidoista sekä sikiöseulontoihin liittyvistä eettisistä kysymyksistä. Kehittämisehdotuksina on, että työkiertoa perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välillä tulisi jatkossa kehittää ja alueellista koulutusta tulisi jatkaa. Tiedonkulun vaihtoa
tulisi kehittää, kun otetaan alueellinen potilasjärjestelmä käyttöön.
Kanta-Hämeen sairaanhoitopiirin alueella sekä kartoittaa mahdolliset
koulutus- ja kehittämistarpeet perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon
välisessä yhteistyössä.
Tutkimus toteutettiin laadullisena eli kvalitatiivisena tutkimuksena. Aineisto kerättiin kyselylomakkeella alueen terveydenhoitajilta. Kyselyä tarkennettiin teemahaastatteluna terveydenhoitajilta ja ultraäänikätilöiltä. Kyselylomake
toteutettiin Webpropol-kyselyllä ja haastattelut toteutettiin
teemahaastattelun periaatteen mukaan ja analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä.
Tutkimuksen tuloksista käy ilmi, että sikiöseulontojen prosessi tunnetaan perusterveydenhuollossa sekä erikoissairaanhoidossa melko hyvin. Ongelma on, miten vanhemmat haluavat ottaa ohjauksen vastaan. Tuloksista käy ilmi, että ohjaus toteutetaan toimivasti, kuitenkin niin, että löydettäessä
positiivinen tai poikkeava tulos, vanhemmat eivät ole useinkaan valmiita jatkotutkimuksiin. Toivottiin aikaa ohjaukseen sekä positiivisen tai poikkeavan tuloksen kertomiseen. Hyvänä koettiin myös, että ohjausmateriaali lähetetään etukäteen vanhemmille tutustuttavaksi. Perusterveydenhuollon
ja erikoissairaanhoidon yhteistyö toimii. Terveydenhoitajat ja kätilöt toivoivat työkiertoa siten, että terveydenhoitajat kävisivät seuraamassa
seulontaultraääniä ja vastaavasti ultraäänikätilöt kävisivät seuraamassa ensikäyntiä neuvoloissa. Vastaajat toivoivat lisää koulutusta asiakkaan kohtaamisesta vaikeissa tilanteissa, vuorovaikutustaidoista sekä sikiöseulontoihin liittyvistä eettisistä kysymyksistä. Kehittämisehdotuksina on, että työkiertoa perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välillä tulisi jatkossa kehittää ja alueellista koulutusta tulisi jatkaa. Tiedonkulun vaihtoa
tulisi kehittää, kun otetaan alueellinen potilasjärjestelmä käyttöön.