Terveydenhoitajien ja kätilöiden kokemus perheiden sikiöseulontaohjauksesta ja yhteistyöstä perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välillä

Abstract

Tutkimustyöni tarkoituksena oli selvittää sikiöseulontojen ohjauskäytäntöjä Kanta-Hämeen sairaanhoitopiirin alueella sekä kartoittaa mahdolliset koulutus- ja kehittämistarpeet perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välisessä yhteistyössä.

Tutkimus toteutettiin laadullisena eli kvalitatiivisena tutkimuksena. Aineisto kerättiin kyselylomakkeella alueen terveydenhoitajilta. Kyselyä tarkennettiin teemahaastatteluna terveydenhoitajilta ja ultraäänikätilöiltä. Kyselylomake toteutettiin Webpropol-kyselyllä ja haastattelut toteutettiin teemahaastattelun periaatteen mukaan ja analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä.

Tutkimuksen tuloksista käy ilmi, että sikiöseulontojen prosessi tunnetaan perusterveydenhuollossa sekä erikoissairaanhoidossa melko hyvin. Ongelma on, miten vanhemmat haluavat ottaa ohjauksen vastaan. Tuloksista käy ilmi, että ohjaus toteutetaan toimivasti, kuitenkin niin, että löydettäessä positiivinen tai poikkeava tulos, vanhemmat eivät ole useinkaan valmiita jatkotutkimuksiin. Toivottiin aikaa ohjaukseen sekä positiivisen tai poikkeavan tuloksen kertomiseen. Hyvänä koettiin myös, että ohjausmateriaali lähetetään etukäteen vanhemmille tutustuttavaksi. Perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon yhteistyö toimii. Terveydenhoitajat ja kätilöt toivoivat työkiertoa siten, että terveydenhoitajat kävisivät seuraamassa seulontaultraääniä ja vastaavasti ultraäänikätilöt kävisivät seuraamassa ensikäyntiä neuvoloissa. Vastaajat toivoivat lisää koulutusta asiakkaan kohtaamisesta vaikeissa tilanteissa, vuorovaikutustaidoista sekä sikiöseulontoihin liittyvistä eettisistä kysymyksistä. Kehittämisehdotuksina on, että työkiertoa perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välillä tulisi jatkossa kehittää ja alueellista koulutusta tulisi jatkaa. Tiedonkulun vaihtoa tulisi kehittää, kun otetaan alueellinen potilasjärjestelmä käyttöön.

The purpose of this thesis was to describe the counseling practices of prenatal screenings in the health care district of Kanta-Häme and to survey potential needs of education and development in the co-operation between the primary health care and the specialized health care.

The thesis is a qualitative study and it was executed with a questionnaire from the primary health care nurses of the district. The survey was focused by the interview based on pre-set themes from the primary health nurses and the midwives. The questionnaire was carried out by Webpropolinquiry and the interviews according to the principle of a thematic interview. The content was analyzed by the data based content analysis.

The results of the study indicated that the process of prenatal screening was quite wellknown in primary health care as well as in spesialized health care. The problem is how parents are ready to receive the counseling. The results indicated counseling been operative but if a positive or an abnormal screening result was found out parents are not always ready for further examinations. Enough time for counseling and information giving to parents was inquired by the midwives. The pre-screening information sent home to parents was also found needful. Co-operation between primary health care and specialized health care works well. Nurses and midwives wanted to have a job rotation so that nurses could come to the hospital to watch screenings and on the other hand midwives could accompany by families on their first visit to prenatal clinics. Additional training for faceing families, difficult situations, interaction skills and ethical questions of screenings was inquired. Development ideas are that job rotation between primary health care and specialized health care should increase and regional education (lessons, meetings) carry on. Information change between the primary and specialized health care should develop before the patient’s data electrical system takes place.