Systematisk elektronisk dokumentering : Kartläggning av vårdpersonalens upplevelser om vårdplanens tillämpning i den systematiska elektroniska dokumenteringen

Abstract

Syftet med arbetet är att kartlägga nuläget av vårdpersonalens upplevelser på Haartmanska sjukhuset avdelning 6 om vårdplanens tillämpning i den systematiska elektroniska dokumenteringen. På basen av kartläggningen strävas det att hitta utvecklingsbehov och utbildnings idéer för dokumenteringsverksamheten på avdelningen. Examensarbetet är en del av eNNI projektet vars syfte är att skapa ett nytt sorts utvecklingssamarbete arbetslivet och yrkeshögskolorna emellan och att utveckla dokumenteringspraxisen av vårdarbetet. Som datainsamlingsmetod används ett strukturerat frågeformulär som besvarades i maj 2010 av 17/19 vårdare på Haartmanska sjukhusets avdelning 6. Undersökningen följde en deskriptiv design med både kvantitativa och kvalitativa bearbetningsmetoder som induktivt innehållsanalyserades enligt Benners teori om expertkunnande i omvårdnaden. Från resultaten framkom det att majoriteten (63 %, n=10) av vårdarna upplevde att de inte hade fått tillräckligt med skolning angående den systematiska elektroniska dokumenteringen (SED). Fördelningen av vårdarnas upplevda färdigheter och kunskap om SED var relativt jämn; 6 % mycket goda, 41 % goda, 47 % medelmåttliga och 6 % ansåg sig ha dåliga färdigheter. En högre ålder och liten användning av dator på fritiden kunde delvis tolkas ha samband med de upplevda dåliga färdigheterna och knappa kunskapen om SED. Om vårdplanens tillämpning i SED svarade informanterna inneha mycket varierande dokumenteringsvanor; majoriteten (65 %) gör/kontrollerar vårdplanerna flera gånger i veckan medan andra bara gör det en gång i veckan eller mindre (29 %). Bara en vårdare gör vårdplaner dagligen. Största delen av vårdarna uttryckte sig behöva mera övning (35 %) eller ha bara medelmåttliga färdigheter (35 %) om vårdplanens tillämpning i SED, medan 29 % ansåg sig ha goda färdigheter. Upplevda skolningsbehov berörde främst tekniska aspekter och klassifikationernas innehåll i SED. Informanterna uttryckte sig också om utvecklingsbehov om klassifikationernas oklarhet och otillräcklighet, problem med att vissa saker ännu dokumenteras i pappersform och problemet med att alla vårdarna bör motiveras att göra vårdplaner och uppdatera dem regelbundet.

The aims of this thesis is to examine nurses’ present experiences of care planning in the systematic electronic documentation system at unit 6 in Haartmanin sairaala, and to find from the survey developmental and educational ideas and needs regarding the systematic electronic documentation system on this unit. This thesis is a part of the eNNI project, which aims are to produce a new kind of developmental work between universities of applied sciences and working life, and to develop the practical implementation of documen-tation of patient care. The survey was conducted in May 2010 in which 17 out of 19 nurses of unit 6 at Haartmanin sairaala took part. The survey followed a descriptive design in which both quantitative and qualitative methods were used and the content inductively analyzed in regard to Benner’s theory of expert intuition in nursing. The results showed that the majority (63%, n=10) of nurses experienced that they had not gotten enough education regarding the systematic electronic documentation system (SED). The distribution of knowledge and skills regarding SED was relatively even amongst the nurses; 6% had really good, 41% good, 47% mediocre and 6% experienced they had inadequate skills. A connection could be interpreted between the nurses’ lack of adequate skills and knowledge about SED, and their elderly age and lesser computer usage on their spare time. The nurses had very variable responses of their documentation practice concerning the implementation of the care plan in SED; the majority (65%) does/checks the care plan several times a week while others only do it once a week or less (29%). Only one nurse makes care plans daily. Most of the nurses expressed they needed more practice (35%) or had just mediocre (35%) skills in implementing the care plan in SED, whilst 29% thought they had good skills. The expressed needs of education concerned mainly technical as-pects and the classifications content in SED. The participants also expressed the need of development regarding the ambiguous and insufficient classifications, the problems that some information is still documented in paper documents, and the problem that all nurses should be motivated to do care plans daily and keep them up to date.

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on kartoittaa nykytilanne Haartmanin sairaalan osasto 6 hoitohenkilökunnan kokemuksista hoitosuunnitelman soveltamisesta systemaattisessa sähköisessä kirjaamisessa ja kartoituksen perusteella löytää kehittämiskohteita ja koulutusideoita kirjaamiskäytäntöön kyseisessä työyhteisössä. Opinnäytetyö on osa eNNI hanketta, jonka tarkoitus on luoda uudenlaista kehittämisyhteistyötä ammattikorkeakoulujen ja työelämän välissä sekä kehittää hoitotyön kirjaamiskäytännöt. Tutkimus tehtiin toukokuussa 2010 strukturoidun kyselylomakkeen avulla, johon vastasi 17/19 hoitajista Haartmanin sairaalan osasto 6:lta. Tutkimus on deskriptiivinen jossa sekä määrällisiä että laadullisia tutkimusmenetelmiä käytettiin ja jonka aineisto induktiivisesti analysoitiin sisällön analyysillä Bennerin teorian perusteella sairaanhoitajien ammattiuran etenemisestä. Tuloksista selvisi että enemmistö hoitajista (63 %, n=10) kokivat etteivät olleet saaneet tarpeeksi koulutusta systemaattisesta sähköisestä kirjaamisesta (SSK). Tiedon ja taidon jakaantuminen hoitajien kesken osastolla oli melko tasaista; 6 % erittäin hyvät, 41 % hyvät, 47 % keskenkertaisia ja 6 % oli huonoja taitoja. Aineistossa oli havaittavina yhteyksiä kokeneiden huonojen taitojen välissä korkean iän ja vähäiseen vapaa-ajan tietokoneen käyttöön kanssa. Vastanneiden joukossa oli suuria eroja kirjaamiskäytännöissä hoitosuunnitelman soveltamisesta SSK:ssa; enemmistö (65 %) tekee/tarkistaa hoitosuunnitelmaa useita kertoja viikossa kun toiset tekee sen vaan kerran viikossa tai harvemmin (29 %). Vain yksi hoitaja vastaajista tekee hoitosuunnitelmia päivittäin. Suurin osa hoitajista kertoivat tarvitsevansa lisää harjoittelua (35 %) tai hallitsevansa keskenkertaisesti (35 %) hoitosuunnitelman laatimista SSK:ssa, kuin 29 % sanoivat hallitsevansa sen hyvin. Hoitajien mainitut koulutustarpeet koskivat enimmäkseen teknistä osaamista ja luokitusten sisällöt. Vastanneet mainitsivat kehittämistarpeiden koskevan luokitusten riittämättömyyttä ja epäselvyyttä, ongelmat liittyen siihen että jotkut asiat kirjataan edelleen paperiversioihin ja että kaikkien hoitajien pitäisi motivoitua tekemään hoitosuunnitelmia päivittäin sekä pitämään niitä ajan tasalla.