Vägen från stillasittande till fysiskt aktiv - en forskningsöversikt om motivation för fysisk aktivitet bland överviktiga och obesa vuxna

Abstract

Examensarbetet handlar om motivation för fysisk aktivitet bland överviktiga och obesa vuxna. Temat är vägen från stillasittande till fysiskt aktiv. Syftet är att tillföra kunskap om hur fysioterapeuterna på Dal kan bedöma sina specialgruppers förändringsbenägenhet och motivation till förändring. Syftet med arbetet är också att reda ut vilka motivationsmetoder som har gjort överviktiga och obesa personer fysiskt aktiva. Frågeställning 1 vill ta reda på vilka mätmetoder forskarna använder för att bestämma deltagarnas förändringsbenägenhet. Frågeställning 2 vill hitta metoder att motivera överviktiga och obesa till fysisk aktivitet. För att fysioterapeuternas handledning i specialgrupperna ska bli effektiv, bör förändringsbenägenheten hos klienterna bestämmas, för att försäkra sig om att ge rätt råd vid rätt tillfälle. En systematisk litteratursökning utfördes under hösten 2011. Använda databaser var Ovid Medline, Medic, PEDro, Cinahl. Sökningen resulterade i 15 utvalda artiklar. Kvalitetsgranskningen gjordes enligt PEDro scale för rct studiernas del, enligt Finska Fysioterapiförbundets nya mall (2010) för den systematiska litteraturstudiens del och för den kvalitativ studiens och de kvasiexperimentella studiernas del, med Forsberg & Wengströms checklista (2003). På basen av kvalitetsgranskningarna erhöll 10 studier hög metodisk kvalitet och 5 st. medelhög kvalitet. Resultaten påvisar att det finns många valida mätinstrument för mätning av t.ex. förändringsbenägenhet och grad av motivation. Exempel på dessa är ”Self-Determination Scale” (Sheldon, Ryan & Reis, 1996) och ”Intrinsic Motivation Inventory” (Ryan, 1982; Ryan & Connell, 1989). Det som i forskningarna motiverade överviktiga och obesa vuxna till fysisk aktivitet var interventioner som baserade sig på den Transteoretiska Modellen för Beteendeförändring och på Självbestämmanderättsteorin. Interventionens effektivitet steg om terapeuten använde tekniker tillämpade från ”Motivationssamtal”. Andra motivationsmetoder som ökade deltagarnas fysiska aktivitet, var t.ex. stegräknare, och motionsdagbok. Viktiga motivationsaspekter var också graden av motivation hos deltagarna, målsättning, upplevda barriärer, socialt stöd och information om t.ex. skador.

This degree thesis concerns the aspect of motivation for exercise among overweight and obese adults. The theme is the path from being sedentary to physically active. The purpose is to bring knowledge of how the physiotherapists at Laakso can estimate their special groups’ stage of readiness to change and motivational readiness. The aim is also to find out which methods have successfully been used to make overweight and obese adults more active and led to lifestyle changes. Question 1 aims to find out which measurements researchers use to determine e.g. their clients’ stage of readiness to change. Question 2 aims to find out the methods to motivate overweight and obese adults to be active. To make the physiotherapists’ counseling in special groups effec-tive, they need to determine their client’s stage of change, to be able to give the right advice at the right time. A systematic litterature search was conducted during fall 2011. The following databases were used: Ovid Medline, Medic, PEDro and Cinahl. The search resulted in 15 chosen articles. The level of evidence was measured with the PEDro scale to assess the quality of the rct’s. Fysioterapiasuosituskäsikirja (2010) was used to determine the quality of a systematic review, and checklists from Forsberg & Wengström (2003) were used to determine the quality of the qualitative and the qvasiexperimental studies. According to the quality checks, 10 studies obtained high qual-ity and 5 studies, medium high quality. The results hold up that there are many valid measurments to determine the stage of readiness to change and the degree of motivation. These are e.g. the “Self-Determination Scale” (Sheldon, Ryan & Reis, 1996) and the “Intrinsic Motivation Inventory” (Ryan, 1982; Ryan & Connell, 1989). Motivating factors seemed to be interventions based on the Transtheoretical Model For Behavior Change and the Self-Determination Theory. The efficacy of the interventions arose if the therapist used counseling teqhniques with “Motivational Interviewing”. Other ex-ercise motivators and predictors for physical activity were pedometers and exercise diaries. Other equally important factors were the quality of motivation, goal setting, perceived barriers, social support and information about injuries.

Tämä kirjallisuuskatsaus koskee ylipainoisten ja liikalihavien motivaatiota fyysiseen aktiivisuuteen. Teemana on tie liikkumattomuudesta fyysiseen aktiivisuuteen. Tarkoituksena on antaa tietoa Laakson terveysaseman fysioterapeuteille siitä, miten he voivat mitata erikoisryhmiensä muutosvalmiutta ja motivaatiota elämäntapamuutoksiin. Tarkoituksena on myös selvittää mitkä motivaatiometodit ovat tehneet ylipainoisista ja liikalihavista fyysisesti aktiivisia. Tutkimuskysymys 1 avulla halutaan selvittää mitä mittareita tutkijat tutkimuksissaan käyttivät arvioidessaan asiakkaidensa muutosvalmiutta. Tutkimuskysymys 2 tähtää löytämään metodeja joilla ylipainoiset ja liikalihavat saadaan motivoitumaan fyysiseen aktiivisuuteen. Tehostaakseen osuuttaan, fysioterapeuttien on tiedettävä asiakkaidensa muutosvaihe, antaakseen oikeita ohjeita oikeaan aikaan. Systemaattinen kirjallisuushaku toteutettiin syksyllä 2011. Hakukoneita Ovid Medline, Medic, PEDro ja Cinahl, käytettiin. Koko hakutuloksesta valittiin 15 tutkimusta. Laatukatsaus suoritettiin rct tutkimusten osalta käyttäen PEDro skaalaa. Systemaattinen kirjallisuuskatsaus tarkastettiin Fysioterapia suosituskäsikirjaa (2010), uutta mallia käyttäen. Kvalitatiivisten ja kvasiexperimentaalisen tutkimusten laatutarkastukseen käytettiin Forsberg & Wengström (2003) tarkistuslistaa. Laatutarkastuksen perusteella 10 tutkimusta oli korkealaatuisia ja 5 keskitasoisia. Tulosten perusteella löytyy monia valideja mittareita päättämään, missä muutosvaiheessa asiakkaat ovat ja millainen motivaatio heillä on. Esimerkkejä käytetyistä mittareista on ”Self-Determination Scale” (Sheldon, Ryan & Reis, 1996) ja ”Intrinsic Motivation Inventory” (Ryan, 1982; Ryan & Connell, 1989). Interventiot, jotka perustuivat Transteoreettiseen Käyttäytymisen Muutosmalliin, sekä Itsepäättämisteoriaan, motivoivat osallistujia. Interventio osoittautui tehokkaammaksi mikäli terapeutti käytti ”Motivoivan keskustelun” periaatteita. Toisia motivaatiometodeja, jotka lisäsivät osallistujien fyysistä aktiivisuutta, oli askelmittarit ja liikuntapäiväkirjat. Muita tärkeitä motivaatiometodeja oli motivaation taso, tavoitteiden asettaminen, käsitetyt esteet, sosiaalinen tuki, sekä informaatio mahdollisista vammoista.