Autistisen lapsen vuorovaikutuksen tukeminen koira-avusteisesti

Abstract

Autismiin häiriönä liittyy olennaisesti vuorovaikutuksen puutteellisuus tai sen erikoisuus. Autististen lasten vuorovaikutustaitoja pyritään vahvistamaan erilaisissa terapioissa ja kuntoutuksissa. Opinnäytetyön tarkoituksena oli vastata kysymykseen siitä, voidaanko autistisen lapsen vuorovaikutusta tukea koira-avusteisesti. Oletus työtä aloittaessa oli, että koiran tarkoituksenmukainen käyttö terapiassa lisää autistisen lapsen vuorovaikutusta. Toisena tutkimuskysymyksenä oli se, että jos vuorovaikutus lisääntyy, lisääntyykö se vain autistisen lapsen ja koiran, vai myös lapsen ja esimerkiksi terapeutin välillä. Kolmas kysymys oli, vaikuttaako eläinavusteinen terapia vuorovaikutuksen määrään vain terapiatilanteessa, vai myös sen ulkopuolella. Opinnäytetyö käsittelee pääasiassa eläinavusteista terapiaa (AAT) sekä huomattavasti uudempaa alaa, eläinavusteista sosiaalityötä (AASW). Työ sulkee ulkopuolelleen eläinavusteisen toiminnan (AAA), jota ei toteuta laillistettu terapeutti tai sosiaalialan ammattilainen. Opinnäytetyö on kirjallisuuskatsaus, eikä sisällä käytännön interventiota. Työn lähteiksi hyväksyttiin pääasiassa 2000-luvulla julkaistuja toimintaterapian, sosiaalialan, lääketieteen ja psykologian julkaisuja. Tulokset osoittavat, että eläinavusteinen terapia on vaikuttavaa autistisesti käyttäytyvien lasten vuorovaikutuksen kuntoutuksessa, kunhan tietyt ehdot täyttyvät. On huomattava, että yksikään tutkimus ei osoittanut, että eläinavusteisella terapialla ei olisi vaikutusta autistisen lapsen vuorovaikutukseen. Autistisen lapsen vuorovaikutuksen todettiin parantuneen paitsi terapiatilanteessa, myös sen ulkopuolella. Lisäksi vuorovaikutus lisääntyi paitsi koiraan, myös läsnä olleisiin ihmisiin. Opinnäytetyöstä nouseva jatkotutkimusaihe on koira-avusteisen intervention toteuttaminen, havainnoiminen ja havaintojen raportoiminen.

For autism spectrum disorders difficulties and abnormalities in social interaction are typical. Various kind of therapies and rehabilitation programs aim for training and strengthening the social interaction skills of autistic children. The aim and purpose of this thesis was to find an answer to the following question: can animal-assisted therapy improve and support the interaction skills of autistic children. In the beginning of the study, the hypothesis was that the meaningful use of a dog in therapy would improve interaction in case of an autistic individual. Another research question was: If interaction increases, does it increase only between the autistic child and the dog or also between the child and the therapist? The third question was: Does animal-assisted therapy increase the amount of social interaction exclusively in therapy situations or does interaction increase also outside the therapeutic setting? The focus of the thesis was mainly on animalassisted therapy (AAT) and on the considerably newer field of animal-assisted social work (AASW). Animal assisted activities (AAA) were outside the scope of this research. This is mainly because the practitioner of AAA is not a therapist or a specially trained professional social worker. The thesis was carried out as a literature survey and it did not include practical in vivo interventions. Mainly material that was published after the year 2000 was accepted as primary sources for the study. The material included publications from the field of medicine, occupational therapy, psychology and social work. The findings showed that animal-assisted therapy effectively increases the interaction of autistic children in their rehabilitation process. However, it is important that certain criteria are met. It must be noted that in none of the studies animal-assisted therapy was proved ineffective. According to the material included in the review, interaction also increased outside therapy situations. In addition, interaction increased not only with the animal but also between the child and therapist and other people present. Topics and ideas for further studies raised by the review were planning a practical animal-assisted intervention and observing and reporting the related findings.