Iholappumenetelmän testaus ihon metallialtistumisen arvioimiseksi

Abstract

Tässä tutkimuksessa selvitettiin 1. iholappumenetelmän soveltuvuutta työntekijöiden metallialtistumisen arvioimiseen ja 2. biopolttolaitosten kattiloiden puhdistajien ja korjaajien metalleille tapahtuvan ihoaltistumisen suuruutta. Iholappumenetelmän soveltuvuutta työntekijöiden metallialtistumisen arvioimiseen testattiin menetelmän analyyttisen saantotehokkuuden ja menetelmän mittausalueen kautta. Työntekijöiden ihon kautta tulevaa metallialtistumista mitattiin ihokeräinten (15 kpl) avulla. Työntekijöiden metallialtistumista arvioitiin iholappumenetelmän lisäksi myös käsienpesunäytteiden, hengitystienäytteiden ja biomonitoroinnin avulla.

Ihoaltistuminen voimalaitoksen tuhkassa esiintyville metalleille oli suurinta puuta ja turvetta käyttävillä polttolaitoksilla ja pienintä pellettejä käyttävillä laitoksilla. Ihoaltistuminen ihoa herkistäville metalleille oli suurinta puuta ja turvetta käyttävillä polttolaitoksilla.

Polttolaitosten puhdistajien ja korjaajien vartalon iholla ja käsien iholla esiintyi tuhkassa olevia ihoa herkistäviä ja syöpävaarallisia metalleja suojavaatetuksesta huolimatta. Tärkeimpiä näistä ovat arseeni, koboltti ja nikkeli. Henkilökohtaisten suojainten käyttöön ja henkilökohtaiseen hygieniaan kannattaa kiinnittää huomiota, koska mukana on ihoa herkistäviä ja ruuansulatuskanavan kautta kulkeutuvia metalleja. Ihoaltistumista tulisi tutkia enemmän, koska hengitystienäyte ei ole riittävä, jos iho on merkittävä altistumisreitti.

In this study, I recearched: firstly the suitability of a dermal patch method to assess metal exposure of employees’, and secondly the dermal exposure of workers to metals during the ash cleaning tasks and maintenance tasks in biomass-fired power plants. Patch method’s suitability to assess the metal workers’ exposure was evaluated by testing the recovery efficiency and range of the analytical method. Workers’ skin exposure to metals was measured with 15 patches. In addition to the patch method, which measures the body exposure, also handwash samples and breathing zone samples were taken. Biological monitoring was used to estimate the total dose.

Dermal exposure of workers to the power plant ash trace metals was the most significant in wood and peat burning plants using pellets, and in the smallest plants. Dermal exposure especially to skin sensitizing metals was largest in wood and peat burning plants.

In spite of using personal protective clothing, the workers had residues of skin sensitizing and carcinogenic metals, on their skin. The most important ones are arsenic, copalt and nickel. It is important to focus on the use of personal protective equipment and good personal hygiene, as these metals are skin sensitizers, and may be absorbed also through gastrointestinal tract. Dermal and hand-to-mouth exposures should be taken into account in total exposure assessment, when respiratory exposure is not the only exposure pathway.