”ONNEKSI SAIN PITÄÄ HÄNTÄ EDES HETKEN RINNALLANI” : Kohtukuoleman kohdanneiden vanhempien kokemuksia saamastaan

Abstract

Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata miten kohtukuoleman kohdanneet vanhemmat oli-vat kokeneet saavansa tukea sairaalassa ja kotona, sekä millaista tukea odotettiin ja toivot-tiin. Tavoitteena oli saada tietoa, jota voidaan hyödyntää eri terveyden- ja sairaanhoidon toimipaikoissa käytännön hoitotyössä. Opinnäytetyön teoriaosuudessa käsiteltiin aluksi kohtukuoleman yleisyyttä, syitä ja ennal-taehkäisyä. Toisena kappaleena tarkasteltiin kohtukuoleman jälkeisiä asioita, kuten synny-tystä, käytännön järjestelyjä ja suruprosessia. Viimeisenä tuotiin esiin teoriaa perheen tu-kemisesta ja auttamisesta moniammatillisen yhteistyön kautta. Opinnäytetyön lähtökohta oli tutkia todellista elämää ja kokemuksia, joten työssä käytettiin kvalitatiivista tutkimusmenetelmää. Aineiston keruumenetelmänä oli strukturoimaton, eli avoin kyselylomake, joita toimitettiin kohderyhmälle kotiin postitettuna 15 kappaletta. Kohderyhmän valitseminen ja aineiston keruu tapahtui yhteistyössä vertaistukiyhdistys Käpy Ry:n kanssa. Kyselyyn vastasi 11 osallistujaa ja vastausprosentti oli 76 %. Ana-lyysimenetelmä oli aineistolähtöinen sisällönanalyysi. Suurin osa vanhemmista oli kokenut saavansa sairaalassa kätilöiltä ja hoitajilta hyvin tukea, kuitenkin jotkut vanhemmat kokivat tiedon antamisessa puutteita ja tietoa kaivattiin lisää hoitohenkilökunnalta. Sairaalasta kotiutumisen jälkeen suurin osa vanhemmista oli saanut tukea ja apua neuvolan kautta, osa kuitenkin koki tuen riittämättömäksi. Toivottiin, että kotikäynti olisi automaattista myös kohtukuoleman kohdanneille perheille. Mielenter-veyspalveluiden tuen piiriin toivottiin helpompaa pääsyä ja vanhemmat olivat kokeneet raskaaksi itse olla yhteydessä eri hoitotahoihin. Lähes kaikki vanhemmat nostivat esille Käpy Ry:n ja sen eri vertaistukikanavien suuren avun ja tuen kohtukuoleman jälkeen. Useat vanhemmat kuvasivat Käpy Ry:n kautta saadun vertaistuen avun parhaaksi, mitä he olivat saaneet.

The thesis aim was to describe how the parents felt about the support from the hospital and at home, as well as to describe what type of support the parents expected and hoped for. The aim was to gather information that could be utilized in various health care and medical units, in clinical practice itself. The frequency, the reasons, and the prevention of stillbirth are topics discussed in the theory section of the thesis. The following section concentrates on what follows after the stillbirth, such as giving birth, practical arrangements and the grief process. The final part brings up theo-ries on family support and assistance through multi-disciplinary cooperation. The starting point was to explore the real lives and experiences, and therefore qualitative re-search methods were used in the present study. An unstructured, or open questionnaire was chosen as the method to gather our data. The informants received the questionnaire through mail. Choosing the target group of informants and the gathering of the data was carried out in cooperation with the peer support society Käpy. Eleven (11) participants filled in the question-naire and the response rate was thus 76%. The analysing method was material-oriented content analysis. The majority of parents experienced having received good support from the hospital midwives and nurses. However, the parents experienced some shortcomings in the information received from the nursing staff. After their discharge from the hospital, the majority of parents felt that they had received support and assistance through their closest health clinic. Some, however, felt that the support was inadequate. The parents hoped that a home visit would be automatic in the families that have encountered stillbirth. An easier access to mental health services was also requested, as the parents experienced it exhausting to reach out for these services them-selves. Almost all of the parents mentioned the great support and help they received from Käpy peer support society, and many praised it as the channel through which they had received the best help and support.