Sairauspoissaolojen hallinnan käytännöt valtion virastoissa

Abstract

Sairauspoissaoloihin on alettu kiinnittää Suomessa suurempaa huomiota vasta viime vuosikymmeninä ja sairauspoissaolojen seurannan ja hallinnan merkitys on korostunut. On todettu, että henkilöstön hyvinvoinnilla ja sairauspoissaoloilla on selvä yhteys ja että panostamalla sairauspoissaolojen taustalla olevien tekijöiden selvittämiseen sekä vaikuttamalla niihin ja työyhteisön hyvinvointitekijöihin voidaan parhaimmassa tapauksessa jopa vähentää sairauspoissaoloja.

Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli tutkia miten sairauspoissaolojen hallinta on toteutettu valtion virastoissa sekä saada selville tähän liittyviä käytäntöjä. Tavoitteena oli selvittää myös, tukevatko nykykäytännöt sairauspoissaolojen hallintaa sekä saada selville keinoja, joilla sairauspoissaoloja voitaisiin valtiolla vähentää.

Tutkimuksen teoreettinen tarkastelu jakautuu kahteen lukuun. Ensimmäisessä luvussa tarkastellaan sairauspoissaoloja ja määritellään ilmiöön liittyviä käsitteitä sekä esitellään sairauspoissaolojen taustalla olevia syitä ja vaikutuksia työyhteisöön. Toisessa luvussa tarkastellaan työhyvinvointia ja siihen vaikuttavia tekijöitä sekä työhyvinvoinnista huolehtimiseen liittyviä työterveyshuoltoa ja varhaisen puuttumisen malleja.

Tutkimusmenetelmänä käytettiin kvantitatiivista tutkimusta ja aineisto kerättiin virastoilta kyselytutkimuksen avulla keväällä 2011. Kohderyhmään kuului yhteensä 63 valtion työnantajavirastoa, joista 39 vastasi tutkimukseen, mikä tarkoittaa että kyselyn vastausprosentiksi muodostui noin 62 prosenttia.

Tutkimustulosten perusteella sairauspoissaoloja seurataan virastoissa jo melko aktiivisesti. Sairauspoissaolojen seurannassa oli käytössä monenlaisia käytäntöjä virastoista riippuen mutta esimerkiksi yhteistyö työterveyshuollon kanssa sekä varhaisten puuttumisten mallien käyttö oli koettu tärkeäksi ja molempia toteutettiin valtaosassa virastoista. Parannettavaa oli virastojen mielestä vielä muun muassa riittävien tietojärjestelmien kehittämisessä, jotta sairauspoissaoloista voidaan raportoida kattavasti.

Only in recent decades has more attention been paid to sick leave in Finland, along with an emphasis on the follow-up and the management of it. It has been stated that personnel’s welfare and sick leave bear a strong relationship. By investigating the causes of sick leave, trying to correct any shortcomings in this area and working on other factors affecting welfare in the workplace, sick leave can even be reduced.

The objectives of this thesis were to find out how sick leave management has been carried out in state offices, how practices are related to this and to see if contemporary practices support sick leave management. It was also desired to find ways to reduce overall sick leave on the state level.

The theoretical part of this thesis is divided into two chapters. Sick leave and concepts related to this phenomenon are examined in the first chapter, as well as the causes of sick leave and its influence on the work community. Work welfare and factors influencing it are examined in the second chapter, together with occupational health services and early intervention models, which are both important factors regarding work welfare.

This study was conducted by using a quantitative research method; the study data was collected from state offices by an enquiry in spring 2011. The target group consisted of 63 state employer offices. Altogether 39 of them responded, yielding a response rate of about 62%.

The results of the study indicate that instances of sick live are already followed up quite actively in state offices. Many kinds of practices were followed in these offices to manage sick leave. For example, cooperation with occupational health services and the use of early intervention models were both thought to be important, and both of these methods were used in state offices. According to these offices it would be important to develop an efficient information system so that sick leave could be comprehensively reported.