Harrastajakesäteattereiden moninaiset tuotantokaavat

Abstract

Kesäteatteri kuuluu suomalaiseen kesään erottamattomasti ja monelle suomalaiselle kesäteatteriin tuleminen on jo perinne – joko katsojana tai harrastajana. Usein varsinkin pienillä paikkakunnilla ja maaseudulla nimenomaan harrastajavetoiset kesäteatterit pitävät yllä kesäteatteriperinnettä. Suomesta harrastajakesäteattereita löytyy paljon ja monenlaisia. Niiden tuotantomalleja ei kuitenkaan ole vielä tutkittu. Kun tekijöinä eivät ole kokopäiväiset ammattilaiset vaan muiden töidensä ohella kesäteatteria tekevät harrastajat, millaista on teatterin tuottaminen? Tätä opinnäytetyötä varten on haastateltu neljän erilaisen suomalaisen harrastajakesäteatterin edustajia koskien heidän kesäteatterinsa tuottamista ja toimintaa. Näiden haastattelujen pohjalta kunkin haastatellun harrastajakesäteatterin toimintakuviot on kirjoitettu auki. Toiminnan kuvauksien pohjalta on laadittu yleiskuvaus kylävetoisesta harrastajakesäteatterista, paikallisesti vakiintuneesta harrastajakesäteatterista, maakunnallisesti merkittävästä harrastajakesäteatterista sekä valtakunnallisessa mittakaavassa suuresta harrastajakesäteatterista. Näiden erilaisten harrastajakesäteatterityyppien tuotannon malleja vertaillaan opinnäytetyön yhteenvedossa keskenään, mutta kuitenkin suhtautuen kuhunkin tyyppiin omana kokonaisuutenaan; kilpailullisesti harrastajakesäteattereita ei tarvitse edes vertailla keskenään katsojamäärien, ohjelmiston laadun tai muiden vastaavien määreiden kautta, sillä kesäteatteriharrastuksessa tärkeintä on harrastajien yhteisöllisyys, teatteriharrastaminen ja tekemisen mielekkyys. Opinnäytetyössä sivutaan myös kesäteatteriharrastamisen historiaa Suomessa.

Summer theatre is an inseparable part of the Finnish summer and for many Finns it is a tradition to head to a summer theatre – either as a viewer or as a hobbyist (an amateur/a non-professional actor). Particularly in small localities and in the countryside, it is the non-professional summer theatres that keep up the summer theatre tradition. In Finland there are plenty of various kinds of summer theatres. Yet their ways of production have not been researched. When the producers aren’t full-time professionals, but rather hobbyists on the side of their other occupations, how it is possible to produce a theatre. For this thesis I have interviewed the representatives of four different Finnish non-professional summer theatres about their production and activity of their theatres. Based on these interviews, I have drafted the operation methods of each theatre. Also based on these operation descriptions, I have composed a generic description of four non-professional summer theatre types: a small village-lead non-professional summer theatre, a locally customary non-professional summer theatre, a provincially remarkable non-professional summer theatre and in a national perspective large non-professional summer theatre. These different types of non-professional summer theatres are compared with each other in the analysis part of this thesis, but each of the types is also considered their own entity. There’s no need to compare these theatres in a competitive way throughout such attributes as viewer amounts or quality of repertoires, because when making non-professional summer theatre, the most important things are participants’ communality, acting hobby and meaningfulness of an activity. The history of non-professional summer theatres is also dealt with shortly in the thesis.