"Jos on jotain mikä vaivaa niin on tärkeetä puhua meillekin siitä." : 4-5-vuotiaiden lasten vanhempien näkemyksiä huolen puheeksiottamisen tilanteista varhaiskasvatuksessa.
Taavitsainen, Johanna; Kankaanpää, Annina (2012)
Lataukset:
Taavitsainen, Johanna
Kankaanpää, Annina
Hämeen ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201201271672
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201201271672
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tutkimustehtävänä oli selvittää, millaisia näkemyksiä pirkanmaalaisen kunnan tietyn asuinalueen kolmen varhaiskasvatuskeskuksen 4–5-vuotiaiden lasten vanhemmilla on huolen puheeksiottamisen tilanteista. Huolen puheeksiottamisen menetelmän tarkoituksena on ottaa työntekijän huoli lapsesta puheeksi vanhempien kanssa kunnioittavasti ja tukea tarjoten. Menetelmän avulla työntekijä pystyy jäsentämään myös omia toimintamahdollisuuksiaan ja niihin liittyvää huolta.
Opinnäytetyön tärkeimpänä teoriataustana oli huolen puheeksiottamisen menetelmä. Lisäksi teoriataustaksi perehdyttiin varhaiskasvatukseen, kasvatuskumppanuuteen, 4–5-vuotiaiden lasten kehitykseen sekä dialogisuuteen. Työn tavoitteena oli selvittää kuinka monen vanhemman kanssa huoli on otettu puheeksi, miten he ovat tilanteen kokeneet sekä miten he ovat yhdessä henkilökunnan kanssa toimineet huolen hälventämiseksi.
Tutkimus toteutettiin syksyllä 2011 kvalitatiivisena kyselynä. Kysely lähetettiin kolmen päiväkodin 4–5-vuotiaiden lasten vanhemmille päiväkotien kautta. Vastaaminen tapahtui Internetissä tai palauttamalla paperilomake takaisin päiväkotiin.
Tutkimuksen tulokset kertovat vanhempien näkevän huolen puheeksiottotilanteet positiivisena asiana. Vanhemmat pitävät tärkeänä, että kaikista asioista puhutaan avoimesti ja rehellisesti. Luottamusta pidetään tärkeänä seikkana huolen ilmaisemisessa. Yhteistyöverkoston tuki koetaan merkityksellisenä, on tärkeää saada apua eri asiantuntijatahoilta tilanteen niin vaatiessa. Myös huolen puheeksiottotilanteen jälkeinen työskentely koetaan tärkeänä, esimerkiksi huolen hälvetessä tilanteesta tulee keskustella.
Jatkotutkimuksena olisi mielenkiintoista tutkia isien ja äitien näkemyseroja huolen puheeksiottamisesta.
Opinnäytetyön tärkeimpänä teoriataustana oli huolen puheeksiottamisen menetelmä. Lisäksi teoriataustaksi perehdyttiin varhaiskasvatukseen, kasvatuskumppanuuteen, 4–5-vuotiaiden lasten kehitykseen sekä dialogisuuteen. Työn tavoitteena oli selvittää kuinka monen vanhemman kanssa huoli on otettu puheeksi, miten he ovat tilanteen kokeneet sekä miten he ovat yhdessä henkilökunnan kanssa toimineet huolen hälventämiseksi.
Tutkimus toteutettiin syksyllä 2011 kvalitatiivisena kyselynä. Kysely lähetettiin kolmen päiväkodin 4–5-vuotiaiden lasten vanhemmille päiväkotien kautta. Vastaaminen tapahtui Internetissä tai palauttamalla paperilomake takaisin päiväkotiin.
Tutkimuksen tulokset kertovat vanhempien näkevän huolen puheeksiottotilanteet positiivisena asiana. Vanhemmat pitävät tärkeänä, että kaikista asioista puhutaan avoimesti ja rehellisesti. Luottamusta pidetään tärkeänä seikkana huolen ilmaisemisessa. Yhteistyöverkoston tuki koetaan merkityksellisenä, on tärkeää saada apua eri asiantuntijatahoilta tilanteen niin vaatiessa. Myös huolen puheeksiottotilanteen jälkeinen työskentely koetaan tärkeänä, esimerkiksi huolen hälvetessä tilanteesta tulee keskustella.
Jatkotutkimuksena olisi mielenkiintoista tutkia isien ja äitien näkemyseroja huolen puheeksiottamisesta.