Houreinen teatteri

Abstract

Opinnäytetyöni esittelee kehittämääni teatterityyliä ja teoriaa, joita kutsun houreiseksi teatteriksi. Houreisessa teatterissa ohjaaja on kuningas ja teoksensa luoja. Näyttelijöiden ja muun työryhmän tulee tukea ohjaaja visiota ja auttaa häntä saattamaan esitys valmiiksi kokonaisuudeksi. Houreinen teatteri on äärimmäisen äänekästä, pelkistettyä ja visuaalista teatteria. Se on katsojan vieraannuttamista arkitodellisuudesta ja kutsumista eräänlaiseen toiseen todellisuuteen, joka on näyttämön ja esityksen todellisuus.

Työni on jaettu kolmeen päälukuun, joissa esittelen houreista teatteria ja lähestyn sitä ohjaajan ja näyttelijän näkökulmasta. Miten houreisuus saavutetaan näyttämöllä ja mitä se vaatii tekijöiltään? Miten näyttämölle luodaan täydellinen illuusio, toinen todellisuus? Esimerkkeinä käytän omia ohjaustöitäni Korppi, TOINEN ja !huutomerkki!, jotka on toteutettu houreisen teatterin keinoin. Haen teorialleni tukea Antonin Artaudin, Vsevolod Meyerholdin, Jerzy Grotowskin ja Tadeusz Kantorin kaltaisten teatteriteoreetikkojen kirjoituksista.

Teatterin tehtävänä on saada katsoja ajattelemaan ja tuntemaan. Tätä ei voida enää nykyään saavuttaa perinteisen teatterin keinoin, sillä nykyihminen on tottunut television ja Internetin myötä yhä sirpalemaisempaan tiedonvälitysmuotoon. Tämän takia on otettava käyttöön vaihtoehtoisia menetelmiä. Houreinen teatteri pyrkii osaltaan vastaamaan tähän kysyntään ja viemään nykykatsojan jonnekin tajunnan ja valveen rajamaille, josta löytyy jotain sellaista mikä liikuttaa ja pysäyttää.

This thesis introduces my own theory of theatre, which I call: Theatre of Delirium. In the Theatre of Delirium director is the main artist and creator of his pieces. Actors and other team members of the performance are supposed to back up director’s vision, and help him to make the whole final version of performance. Theatre of Delirium is extremely simple, visual and noisy style of making theatre. It alienates viewers from our everyday reality, and invitates them in another dimension of reality, which is reality of a stage and performance.

Thesis is separated in three main chapters. First I introduce: What is the Theatre of Delirium? I approach it from director’s and actor’s point of view. How do you manage to achieve Delirium on the stage, and what it demands from the artist? How do you create a perfect illusion and another dimension on the stage? Examples of the Theatre of Delirium are my own pieces: Korppi, TOINEN and !huutomerkki!. I try to find support from my theory in the writings of Antonin Artaud, Vsevolod Meyerhold, Jerzy Grotowsky and Tadeusz Kantor.

The main task of theatre is to get viewer’s attention to get them feel and think. We can’t achieve this nowadays if we do classical style of theatre. Modern human being is familiar with fast fragments of tv and Internet, so theatre must create itself again. We need alternative methods to make theatrical art. The Theatre of Delirium tries to answer these demands of a modern viewer, and tries to take him or her to a journey to the other side of conciousness and being.