Tukiperheiden väkivaltatietous ja -kokemukset
Lindgrèn, Heidi (2012)
Lindgrèn, Heidi
Mikkelin ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201202082027
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201202082027
Tiivistelmä
Tein opinnäytetyöni yhteistyössä Kokemukset näkyviin - väkivaltatyön kehittäminen sijaishuollossa (2009–2012) -hankkeen kanssa. Tutkimusote oli sekä kvantitatiivinen että kvalitatiivinen. Tutkimukseni tavoitteena oli selvittää,
missä määrin väkivaltakokemuksia esiintyy tukiperheissä käyvillä tuettavilla lapsilla ja miten väkivaltakokemukset näkyvät tukiperheen arjessa. Selvitin myös millaista tukea ja tietoa tukiperhevanhemmat kaipaisivat väkivaltakokemusten käsittelyyn.
Aineisto kerättiin puolistrukturoidulla Webropolilla tehdyllä kyselylomakkeella, joka lähetettiin sähköpostitse. Kysely lähetettiin Pelastakaa Lapset Ry:n Keski-Suomen aluetoimiston tukiperheille, joilla on sähköpostiosoite. Heitä oli yhteensä 105. Kyselyn vastausprosentiksi saatiin uusintalähetyksen jälkeen 46,5 %:a. Vastausten analysoinnissa käytettiin sisällönanalyysia ja teemoittelua. Aiheesta ei ollut aiempaa tutkimusta, joten pyrkimyksenäni oli ensisijaisesti ilmiön kuvaaminen ja tukiperhevanhempien oman kokemuksen selvittäminen.
Tutkimustulokset osoittivat, että tuettavien lasten keskuudessa perheväkivaltakokemukset ovat varsin yleisiä. 37 vastanneesta tukiperhevanhemmista 17 tiesi ja 18 arvioi tuettavan lapsen kohdanneen perheväkivaltaa. Yleisimmin kokemukset tulivat ilmi vanhempien itse kertomana tai ne ilmenivät jotenkin lasten käytöksestä ja puheista. 46,2 prosenttia koki väkivaltakokemuksien näkyvän jotenkin tukiperheen arjessa ja 46,1 prosenttia ei ollut havainnut niiden juurikaan vaikuttavan arkeen. Mikäli lapsi oli kokenut perheväkivaltaa, se näkyi yleisimmin jotenkin hänen käytöksestään tai olemuksestaan. Tukiperhevanhempien tietämys perheväkivallasta vaihteli. Tulokset osoittivat, että tietoa ja tukea kaivattiin lisää. Tiedonsaannin kautta pyrittiin saamaan työkaluja arkeen ja lapsen tukemiseen. Tukea toivottiin ensisijaisesti Pelastakaa Lapset Ry:ltä ja sosiaalityöntekijöiltä. Tutkimuksen kautta saatuja tuloksia käytetään Pelastakaa Lapset Ry:n tukiperheiden koulutuksen suunnitteluun
missä määrin väkivaltakokemuksia esiintyy tukiperheissä käyvillä tuettavilla lapsilla ja miten väkivaltakokemukset näkyvät tukiperheen arjessa. Selvitin myös millaista tukea ja tietoa tukiperhevanhemmat kaipaisivat väkivaltakokemusten käsittelyyn.
Aineisto kerättiin puolistrukturoidulla Webropolilla tehdyllä kyselylomakkeella, joka lähetettiin sähköpostitse. Kysely lähetettiin Pelastakaa Lapset Ry:n Keski-Suomen aluetoimiston tukiperheille, joilla on sähköpostiosoite. Heitä oli yhteensä 105. Kyselyn vastausprosentiksi saatiin uusintalähetyksen jälkeen 46,5 %:a. Vastausten analysoinnissa käytettiin sisällönanalyysia ja teemoittelua. Aiheesta ei ollut aiempaa tutkimusta, joten pyrkimyksenäni oli ensisijaisesti ilmiön kuvaaminen ja tukiperhevanhempien oman kokemuksen selvittäminen.
Tutkimustulokset osoittivat, että tuettavien lasten keskuudessa perheväkivaltakokemukset ovat varsin yleisiä. 37 vastanneesta tukiperhevanhemmista 17 tiesi ja 18 arvioi tuettavan lapsen kohdanneen perheväkivaltaa. Yleisimmin kokemukset tulivat ilmi vanhempien itse kertomana tai ne ilmenivät jotenkin lasten käytöksestä ja puheista. 46,2 prosenttia koki väkivaltakokemuksien näkyvän jotenkin tukiperheen arjessa ja 46,1 prosenttia ei ollut havainnut niiden juurikaan vaikuttavan arkeen. Mikäli lapsi oli kokenut perheväkivaltaa, se näkyi yleisimmin jotenkin hänen käytöksestään tai olemuksestaan. Tukiperhevanhempien tietämys perheväkivallasta vaihteli. Tulokset osoittivat, että tietoa ja tukea kaivattiin lisää. Tiedonsaannin kautta pyrittiin saamaan työkaluja arkeen ja lapsen tukemiseen. Tukea toivottiin ensisijaisesti Pelastakaa Lapset Ry:ltä ja sosiaalityöntekijöiltä. Tutkimuksen kautta saatuja tuloksia käytetään Pelastakaa Lapset Ry:n tukiperheiden koulutuksen suunnitteluun