Elinluovuttaja päivystyspoliklinikalla
Kantanen, Laura; Puumalainen, Tiina-Mari (2021)
Kantanen, Laura
Puumalainen, Tiina-Mari
2021
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202102092101
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202102092101
Tiivistelmä
Terveydenhuollossa jää vuosittain tunnistamatta mahdollisia elinluovuttajia. Tavoite on,
että jokainen saisi elinsiirron oikea-aikaisesti ja tasavertaisesti, ja että jokainen mahdollinen elinluovuttaja tunnistettaisiin. Päivystyspoliklinikan hoitohenkilöstöllä on tärkeä rooli elinluovuttajan tunnistamisessa, koska he kohtaavat työssään usein kriittisesti neurologisesti sairaita potilaita.
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää päivystyspoliklinikan hoitohenkilöstön kokemuksien perusteella, mitkä tekijät vaikuttavat mahdollisen elinluovuttajan tunnistamiseen, ja miten mahdollisen elinluovuttajan tunnistamista voidaan parantaa. Tavoitteena oli parantaa mahdollisen elinluovuttajan tunnistamista päivystyspoliklinikalla ja sen myötä lisätä mahdollisten elinluovuttajien määrää. Aineisto kerättiin eräässä sairaanhoitopiirissä päivystyspoliklinikalla työskenteleviltä sairaanhoitajilta ja lääkäreiltä Webropol-kyselyllä (n=15). Tulokset analysoitiin laadullisesti induktiivisella sisällönanalyysillä.
Hoitohenkilöstön kokemuksien mukaan mahdollinen elinluovuttaja oli haastavaa tunnistaa. Tunnistamiseen vaikuttivat heikentävästi esimerkiksi potilaan korkea ikä tai useat perussairaudet, avoimen kommunikaation puute ja kiire. Hoitotiimin kokemus on tärkeässä
roolissa niin mahdollisen elinluovuttajan tunnistamisessa kuin hoidossakin. Hoito-ohjeita
kaivattiin etenkin tunnistamiseen liittyen. Koulutusten ja avoimen vuoropuhelun lisääminen sekä selkeän toimintamallin kehittäminen koettiin keinoina parantaa mahdollisen elinluovuttajan tunnistamista. Hoitohenkilöstön asenne elinluovutustoimintaa kohtaan oli positiivinen, ja halu kaikkien mahdollisten elinluovuttajien tunnistamiseen suuri.
Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää päivystyspoliklinikan toiminnan kehittämisessä mahdollisten elinluovuttajien tunnistamisen osalta. Koulutusta, yksiköiden välistä yhteistyötä ja hoitohenkilöstön välistä vuoropuhelua lisäämällä on mahdollista kehittää toimintaa. Every year in health care potential organ donors (OD) are not identified. The goal is for
everyone to receive an organ transplant in a timely and equitable manner, and for every
potential OD to be identified. Emergency department (ED) staff play an important role in
identifying an OD because they often encounter critically neurologically ill patients in their
work.
The purpose of the study was to find out, based on the experiences of ED staff, which factors influence the identification of potential ODs and how the identification of a potential OD can be improved. The aim was to improve the identification of potential ODs at the ED and thereby increase the number of potential ODs. The data was collected from nurses and doctors working in the ED in one hospital district using a Webropol survey (n=15). The results were qualitatively analyzed by inductive content analysis.
According to the experience of the staff, it was challenging to identify a potential OD.
Recognition was impaired by, for example, the patient's advanced age or several underlying diseases, lack of open communication, and urgency. The experience of the treatment
team plays an important role in both identifying and treating a potential OD. Guidelines
were needed, especially for identification. Increasing training and open dialogue as well as
developing a clear operating model were considered ways to improve the identification of
a potential OD. The attitude of the staff towards organ donation was positive, and the desire to identify all potential organ donors was great.
The research results can be utilized in the development of the operation of the ED regarding the identification of potential ODs. By increasing training, inter-unit co-operation and
dialogue between staff, it is possible to develop operations.
että jokainen saisi elinsiirron oikea-aikaisesti ja tasavertaisesti, ja että jokainen mahdollinen elinluovuttaja tunnistettaisiin. Päivystyspoliklinikan hoitohenkilöstöllä on tärkeä rooli elinluovuttajan tunnistamisessa, koska he kohtaavat työssään usein kriittisesti neurologisesti sairaita potilaita.
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää päivystyspoliklinikan hoitohenkilöstön kokemuksien perusteella, mitkä tekijät vaikuttavat mahdollisen elinluovuttajan tunnistamiseen, ja miten mahdollisen elinluovuttajan tunnistamista voidaan parantaa. Tavoitteena oli parantaa mahdollisen elinluovuttajan tunnistamista päivystyspoliklinikalla ja sen myötä lisätä mahdollisten elinluovuttajien määrää. Aineisto kerättiin eräässä sairaanhoitopiirissä päivystyspoliklinikalla työskenteleviltä sairaanhoitajilta ja lääkäreiltä Webropol-kyselyllä (n=15). Tulokset analysoitiin laadullisesti induktiivisella sisällönanalyysillä.
Hoitohenkilöstön kokemuksien mukaan mahdollinen elinluovuttaja oli haastavaa tunnistaa. Tunnistamiseen vaikuttivat heikentävästi esimerkiksi potilaan korkea ikä tai useat perussairaudet, avoimen kommunikaation puute ja kiire. Hoitotiimin kokemus on tärkeässä
roolissa niin mahdollisen elinluovuttajan tunnistamisessa kuin hoidossakin. Hoito-ohjeita
kaivattiin etenkin tunnistamiseen liittyen. Koulutusten ja avoimen vuoropuhelun lisääminen sekä selkeän toimintamallin kehittäminen koettiin keinoina parantaa mahdollisen elinluovuttajan tunnistamista. Hoitohenkilöstön asenne elinluovutustoimintaa kohtaan oli positiivinen, ja halu kaikkien mahdollisten elinluovuttajien tunnistamiseen suuri.
Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää päivystyspoliklinikan toiminnan kehittämisessä mahdollisten elinluovuttajien tunnistamisen osalta. Koulutusta, yksiköiden välistä yhteistyötä ja hoitohenkilöstön välistä vuoropuhelua lisäämällä on mahdollista kehittää toimintaa.
everyone to receive an organ transplant in a timely and equitable manner, and for every
potential OD to be identified. Emergency department (ED) staff play an important role in
identifying an OD because they often encounter critically neurologically ill patients in their
work.
The purpose of the study was to find out, based on the experiences of ED staff, which factors influence the identification of potential ODs and how the identification of a potential OD can be improved. The aim was to improve the identification of potential ODs at the ED and thereby increase the number of potential ODs. The data was collected from nurses and doctors working in the ED in one hospital district using a Webropol survey (n=15). The results were qualitatively analyzed by inductive content analysis.
According to the experience of the staff, it was challenging to identify a potential OD.
Recognition was impaired by, for example, the patient's advanced age or several underlying diseases, lack of open communication, and urgency. The experience of the treatment
team plays an important role in both identifying and treating a potential OD. Guidelines
were needed, especially for identification. Increasing training and open dialogue as well as
developing a clear operating model were considered ways to improve the identification of
a potential OD. The attitude of the staff towards organ donation was positive, and the desire to identify all potential organ donors was great.
The research results can be utilized in the development of the operation of the ED regarding the identification of potential ODs. By increasing training, inter-unit co-operation and
dialogue between staff, it is possible to develop operations.