Avioliittoleiriltä palikoita parisuhteen arkeen

Abstract

Opinnäytetyössä tutkittiin avioliittoleirin merkitystä parisuhteen arjessa. Kaksivaiheinen kyselytutkimus toteutettiin Suomen Vapaakirkon järjestämällä avioliittoleirillä kesällä 2011 ja neljä kuukautta leirin jälkeen. Tutkimuksessa tarkasteltiin, millaista muutosta parisuhdetyytyväisyydessä ja parisuhteen hoitamisessa oli tapahtunut avioliittoleirin jälkeen. Tutkimuksessa tarkasteltiin myös avioliittoleiriltä saatujen työkalujen merkitystä parisuhteen arjessa. Läpi koko opinnäytetyön kulkeekin vahva arjen näkökulma. Avioliittoleirit nähdään usein kriisiparien viimeisenä vaihtoehtona. Tällä työllä haluttiin nostaa avioliittoleirin merkitystä kriisien ennaltaehkäisijänä. Tutkimus tarjoaa kehittämisehdotuksia avioliittoleirin kehittämiseen sekä tukee kolmannen sektorin parisuhde- ja avioliittotyötä.

Pääosin kvantitatiivinen kyselylomake koostui aiemmissa tutkimuksissa käytetyistä ja hyväksi todetuista kysymyksistä ja mittareista. Kvantitatiivistä kyselylomaketta täydentämässä olivat kvalitatiiviset avoimet kysymykset. Ensimmäiseen kyselyyn vastasi 38 henkilöä. Toiseen kyselyyn vastasi 61 % ensimmäiseen kyselyyn vastanneista. Tutkimuksessa selvisi, että 70 % vastaajista kertoi parisuhde-tyytyväisyyden lisääntyneen avioliittoleirin jälkeen. Parisuhteen hoitamisen välineiksi nimettiin yhteinen aika, tunteiden ilmaisu ja kommunikaatio. Avioliittoleiri nähtiin edelleen hyödylliseksi neljä kuukautta leirin jälkeen. Avioliittoleiriltä saatiin työkaluja parisuhteen arkeen.

Kartoitettaessa parisuhteen ylläpitämistä toisen kerran havaittiin naisten hoitavan parisuhdettaan ahkerammin kuin aiemmin. Tutkimuksessani havaitsin, kuinka hoitaminen ja parisuhdetyytyväisyys kietoutuivat vastauksissa yhteen: onnea toivat samat asiat, joilla suhdetta hoidettiin. Avioliittoleiri nähtiin itsessään työkaluksi hoitaa parisuhdetta.

This Bachelor thesis examined the impact of a marriage course upon everyday life within a marriage relationship. A two-stage survey was undertaken, firstly in the Free Church Finland's Marriage Course (summer 2011), then again four months after the course. The purpose was to investigate whether the level of relationship satisfaction had altered as a result of the course, and whether any change was subsequently maintained. The survey focused on the kinds of skills that the participants had gained from the course and how these were being used in day-to-day life. Marriage courses are often seen as the last resort for couples experiencing a crisis. However, this thesis viewed marriage courses as having a significant role in crisis prevention. The aim of the study was to provide development proposals for the marriage courses and to support the marital and couples’ counseling work carried out by the third sector.

The mainly quantitative questionnaire was composed of questions and meters used and proven in previous studies. The quantitative questionnaire was complemented with a few qualitative, open questions. 38 participants answered the first survey, and 61 % of these responded to the second survey. 70% of the participants reported that their relationship satisfaction had improved after the course. The respondents named spending time together, keeping open lines of communication and the expression of feelings as the tools for taking care of the relationship. The second survey found that the skills developed on the course were still being employed in real-life situations.

When taking care of the relationship was addressed in the second survey, there was a statistically significant difference between the men’s and women's responses, with women admitting to having learned more from the course. One further observation made on the basis of the study was how the themes of nurturing the relationship and marital satisfaction were intertwined in the responses. It was also observed that attending the course was in itself considered a form of nurturing a marital relationship.