Ilmanvaihdon toteutus suojeltuun puutaloon

Abstract

Kun Janakkalan suojeltua puuvanhainkotia lähdettiin saneeraamaan, oli lähtökohtana se, että valitun käyttötarkoituksen mukaiset sisäilmamääräykset täytetään ja olosuhteet luodaan mahdollisimman hyviksi siellä työskenteleville ihmisille, jotta itse rakennus säilyisi mahdollisimman hyvin tuleville sukupolville.

Tässä työssä on selvitetty ilmanvaihdon suunnittelu- ja rakennusvaiheen esiin tuomia haasteita ja ongelmia sekä kerrottu ratkaisuista. Janakkalan kunnalle jää näin talon muutoksista ja sen saneerausvaiheista dokumentti, jota se voi hyödyntää vastaavanlaisissa kohteissa.

Ilmanvaihdon suunnittelua ohjasivat pitkälti Museoviraston määräykset siitä, mitä rakenteita piti säilyttää ja mitä sai muuttaa.

Myös rakennusfysikaalinen ajattelu rakennuksen säilymiseksi oli ensiarvoisen tärkeää ja toi mukanaan ratkaistavia ongelmia.

Työn tausta-aineistoina käytettiin eri rakentamismääräyksiä ja suosituksia, ilmanvaihtosuunnitelmia, rakennesuunnitelmia, tarjouspyyntöjä ja pöytäkirjoja, Museoviraston ohjeita sekä urakan aikaista valvontaa ja seurantaa.

Voidaankin todeta, että suunnitteluun panostaminen on ensiarvoisen tärkeää. Suunnittelijoiden valinnoissa on huomioitava kokemus vanhojen rakennusten saneeraamisesta. On myös hyvä teettää erikoissuunnitteluja varsinaisen suunnittelun tueksi. Niissä kannattaa käyttää suunnittelijoita, joilla on kokemusta myös Museoviraston kanssa toimimisesta sekä ymmärtämystä rakenteiden fysikaalisesta käyttäytymisestä.

Itse ilmanvaihtotekniikka ei sinänsä ole useinkaan ongelma, vaan tärkeimmät haasteet tulevat itse rakennuksen rakenteiden korjauksessa niin, että niissä käytetyt ratkaisut toimivat yhdessä koneellisen ilmanvaihdon kanssa mahdollisimman oikein.