Metoder för att främja fysisk aktivitet bland patienter med kronisk hjärtsvikt : En systematisk litteraturstudie

Abstract

Syftet med detta examensarbete var att ta reda på vilka metoder man som fysioterapeut kan använda för att främja fysisk aktivitet bland patienter med kronisk hjärtsvikt. Effekten av de identifierade metoderna granskades med avseende på förändring i fysisk aktivitet. Arbetet utfördes som en systematisk litteraturstudie, där två forskningsfrågor besvarades. Litteratursökningen skedde systematiskt i sex databaser och manuellt. Forskningsartiklar som uppfyllde inklusionskriterierna kvalitetsgranskades enligt en modifierad version av Willman et als (2006 s. 154-155) granskningsprotokoll. Utifrån kvalitetsgranskningen inkluderades 14 artiklar i arbetet. Utifrån de inkluderade artiklarna kunde flertalet metoder för att främja fysisk aktivitet identifieras. Eftersom man i studierna kombinerat de undersökta metoderna på olika sätt och delvis kommit fram till motstridiga resultat, var det omöjligt att dra slutsatser om vilken metod som är den effektivaste. Resultaten tyder på att interventioner som bygger på teoretiska modeller på kort sikt kan öka den fysiska aktiviteten bland hjärtsviktspatienter. Att stärka patienternas självtillit kan även resultera i en ökning av aktivitetsnivån. I artiklarna framkom betydelsen av professionellt stöd i samband med en beteendeförändring. För att kunna fastställa långtidseffekterna av metoderna behövs vidare forskning. Examensarbetet var ett beställningsarbete av fysioterapiavdelningen på Borgå sjukhus. Resultaten kommer att användas av fysioterapeuterna i utformningen av deras gruppverksamhet för hjärtsviktspatienter.

The aim of this degree thesis was to find out which methods a physiotherapist can use in promoting physical activity among patients with chronic heart failure. The effect of the identified methods was examined as change in physical activity. The thesis was carried out as a systematic review where two research questions were answered. A literature search was done systematically in six databases and manually. Research articles, which met the inclusion criteria, were assessed for quality according to a modified version of a protocol (Willman et al. 2006 p. 154-155). Based on the quality assessment 14 articles were included in the study. Based on the included articles several methods to promote physical activity were identified. Since the articles combined the investigated methods in different ways and partly reached conflicting results, it was impossible to draw conclusions about which method would be the most effective. The results suggest that interventions based on theoretical models might increase physical activity among heart failure patients short term. A high self-efficacy can also increase the activity level. The importance of professional support for behavior change was highlighted in the included articles. In order to establish long-term effects of the methods, further research is needed. This thesis was commissioned by the Physiotherapy department at Porvoo Hospital. The physiotherapists will be able to use the knowledge when planning group training for heart failure patients.

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää millä keinoin fysioterapeutti voi edistää fyysistä aktiviteettia potilailla, joilla on krooninen sydämen vajaatoiminta. Keinojen vaikutusta tutkittiin muutoksena fyysisessä aktiviteetissa. Työ toteutettiin systemaattisena kirjallisuuskatsauksena, jossa vastattiin kahteen tutkimuskysymykseen. Kirjallisuushaku tehtiin systemaattisesti kuudessa tietokannassa sekä manuaalisesti. Asetettuja kriteerejä täyttävien artikkeleiden laatua tarkastettiin muokatun protokollan (Willman et al. 2006 s.154-155) mukaisesti. Laatutarkastelun perusteella 14 artikkelia sisällytettiin tutkielmaan. Artikkeleiden perusteella on useita keinoja, joilla voidaan edistää fyysistä aktiviteettia. Tutkimuksissa yhdistettiin keinoja eri tavoin ja tultiin osittain ristiriitaisiin tuloksiin, minkä takia on mahdotonta vetää johtopäätöksiä siitä, mikä keino on tehokkain. Tulokset viittaavat siihen, että teoreettisiin malleihin perustuvat menetelmät voivat lisätä fyysistä aktiviteettia sydämen vajaatoimintaa sairastavilla potilailla lyhyellä aikavälillä. Hyvä minäpystyvyys voi myös lisätä aktiviteettitasoa. Artikkeleissa painotetaan ammatillisen tuen tärkeyttä elämäntapamuutoksen yhteydessä. Lisätutkimusta tarvitaan jotta voitaisiin kartoittaa keinojen pitkäaikaisia vaikutuksia. Opinnäytetyö on tilattu Porvoon sairaalan fysioterapiaosastolta. Fysioterapeutit voivat käyttää opinnäytetyön tuloksia suunnitellessaan ryhmätoimintaa sydämen vajaatoimintaa sairastaville potilaille.