Päivähoidon kasvattajien tietämys varhaiskasvatuksen periaatteista omahoitajuuden näkökulmasta

Abstract

Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää varhaiskasvattajien tietämystä omahoitajuuden taustalla olevista varhaiskasvatuksen periaatteista.

Tutkimuksemme on laadullinen. Aineistonkeruumenetelmänä käytimme kyselylomaketta. Aineistonanalyysimenetelmänä käytimme teorialähtöistä sisällönanalyysia. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys muodostui varhaiskasvatuksesta, omahoitajuudesta, kiintymyssuhdeteoriasta, kasvatuskumppanuudesta sekä pienryhmäpedagogiikasta. Tutkimukseemme osallistui kahdeksan päivähoidon varhaiskasvattajaa Seinäjoen alueen neljästä eri päiväkodista.

Tutkimuksen perusteella voidaan tehdä johtopäätös, että kaikki varhaiskasvattajat olivat tietoisia omahoitajuuden käsitteistä. Tutkittavista päiväkotiryhmistä yksi toteutti omahoitajamenetelmää ja neljä käytti menetelmää soveltuvin osin. Varhaiskasvattajien tietotaito todettiin ammatillisesti monipuoliseksi. Kyselylomakkeiden vastaukset arjen eri tilanteista kuvastivat varhaiskasvattajien tietoisuutta omahoitajuuden taustalla olevista käsitteistä.

Sensitiivinen ja ammattitaitoinen varhaiskasvatus ei vaadi omahoitajuutta. Varhaiskasvattajille tulisi kuitenkin tarjota mahdollisuus osallistua ammatillisiin koulutuksiin. Tämän osaamisen kautta taataan laadukasta varhaiskasvatusta ja hyvinvoiva lapsi.

The meaning of this thesis was to find out childhood educators’ knowledge of childhood education principles behind primary nursing. Our survey is qualitative. The material was gathered through questionnaires. For analyzing the material, we used the theoretical content analysis. The theoretical framework of the study deals with childhood education, primary nursing, affection theory, educational partnership and small group pedagogy. Eight childhood educators from four different kindergartens in Seinäjoki area participated to the survey.

Based on the survey, the conclusion is that all the childhood educators were aware of the concept of primary nursing. The method of primary nursing was not actually put into practice, but the educators were using some parts of it they could adapt to different situations. The competence of the childhood educators proved to be professionally versatile. The questionnaires’ answers concerning various everyday life situations reflected childhood educators’ knowledge of the concepts that are behind primary nursing.

Even though primary nursing was not put into practice, it does not mean that childhood education was not professional and sensitive. Childhood educators should be offered the possibility to participate in professional training courses. Such competence can assure high-quality childhood education and the well-being of children.