Lihaluuaineksen terminen hyödyntäminen
Paavilainen, Carita (2011)
Paavilainen, Carita
Hämeen ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201204234893
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201204234893
Tiivistelmä
Suomessa syntyy suuri määrä lihaluuainesta, jolle olisi löydettävä uusia hyötykäyttökohteita. Tällä hetkellä tämä syötäväksi kelpaamaton teurassivutuote hyödynnetään turkiseläinrehuna, lihaluujauhona (käsitellään renderöintilaitoksella) ja lämmöntuotannossa (mm. riskiaineksen poltto). Turkiseläinrehukäytön väheneminen ja maapallon fosforivarojen ehtyminen kasvattavat lihaluuaineksen hyötykäytön merkitystä.
Opinnäytetyö on osa Hyötyteurashanketta, joka on Hämeen ammattikorkeakoulussa käynnissä oleva Tekesin Symbio- ohjelmaan kuuluva hanke. Hyötyteurashankkeen päätutkimusosapuoli, MTT, on käsitellyt teuraslihaluuainesta entsymaattisesti, arvokkaan proteiinijakeen talteenottamiseksi ja hyödyntämiseksi. Samalla aineksesta on erotettu rasva. Tässä työssä selvitettiin jäljelle jääneen aineksen soveltuvuutta termiseen pyrolyysi- ja kaasutuskäsittelyyn. Työn kirjallisuusosassa esitetään tietoa pyrolyysistä, kaasutuksesta ja lihaluuaineksesta. Työn kokeellisessa osassa selvitettiin entsymaattisesti käsitellyn naudan ja porsaan lihaluuaineksen ja 1. luokan lihaluujauhon (LLJ) pyrolyysi- ja kaasutuskäyttäytymistä ja raaka-aineiden sekä tuhkien ominaisuuksia.
Entsymaattisesti käsitellyt lihaluuainekset ja kategorian 1. LLJ pyrolysoituivat ja kaasuuntuivat hyvin. Entsyymikäsitellystä lihaluuaineksesta n. 50 % oli epäorgaanista ainesta (LLJ:lla n. 30 %) koostuen pääosin kalsiumfosfaatista, joka jäi kokonaan tuhkaan. Lihaluuaineksien lämpöarvot olivat kohtuulliset (kalorimetrinen 11- 13 MJ/kgka, tehollinen n. 5- 6 MJ/kg). Lihaluuaineksen kaasutusnopeudet (850 °C, 80 N2 + 20 % CO2) olivat hy-viä verrattuna esim. purun kaasutusnopeuteen, mikä voi selittyä esim. lihaluuainesten sisältämän natriumin ja kalsiumin katalyyttisellä vaikutuksella. Sekä SEM- kuvien että murskalujuustestitulosten perusteella LLJ sintraantui selvästi, mikä tukee nykykäyttökokemuksia LLJ:n kattilapoltosta. Sen sijaan entsymaattisesti käsitellyt lihaluuainekset eivät osoittaneet sintraantumisen piirteitä eli todennäköisesti näiden terminen prosessointi ei aiheuta tuhkan sulamisesta aiheutuvia ongelmia esim. kattiloilla.
Opinnäytetyö on osa Hyötyteurashanketta, joka on Hämeen ammattikorkeakoulussa käynnissä oleva Tekesin Symbio- ohjelmaan kuuluva hanke. Hyötyteurashankkeen päätutkimusosapuoli, MTT, on käsitellyt teuraslihaluuainesta entsymaattisesti, arvokkaan proteiinijakeen talteenottamiseksi ja hyödyntämiseksi. Samalla aineksesta on erotettu rasva. Tässä työssä selvitettiin jäljelle jääneen aineksen soveltuvuutta termiseen pyrolyysi- ja kaasutuskäsittelyyn. Työn kirjallisuusosassa esitetään tietoa pyrolyysistä, kaasutuksesta ja lihaluuaineksesta. Työn kokeellisessa osassa selvitettiin entsymaattisesti käsitellyn naudan ja porsaan lihaluuaineksen ja 1. luokan lihaluujauhon (LLJ) pyrolyysi- ja kaasutuskäyttäytymistä ja raaka-aineiden sekä tuhkien ominaisuuksia.
Entsymaattisesti käsitellyt lihaluuainekset ja kategorian 1. LLJ pyrolysoituivat ja kaasuuntuivat hyvin. Entsyymikäsitellystä lihaluuaineksesta n. 50 % oli epäorgaanista ainesta (LLJ:lla n. 30 %) koostuen pääosin kalsiumfosfaatista, joka jäi kokonaan tuhkaan. Lihaluuaineksien lämpöarvot olivat kohtuulliset (kalorimetrinen 11- 13 MJ/kgka, tehollinen n. 5- 6 MJ/kg). Lihaluuaineksen kaasutusnopeudet (850 °C, 80 N2 + 20 % CO2) olivat hy-viä verrattuna esim. purun kaasutusnopeuteen, mikä voi selittyä esim. lihaluuainesten sisältämän natriumin ja kalsiumin katalyyttisellä vaikutuksella. Sekä SEM- kuvien että murskalujuustestitulosten perusteella LLJ sintraantui selvästi, mikä tukee nykykäyttökokemuksia LLJ:n kattilapoltosta. Sen sijaan entsymaattisesti käsitellyt lihaluuainekset eivät osoittaneet sintraantumisen piirteitä eli todennäköisesti näiden terminen prosessointi ei aiheuta tuhkan sulamisesta aiheutuvia ongelmia esim. kattiloilla.