"Hyvinkin pienestä voi saada hyvin paljon aikaiseksi" -Viherympäristöterapeuttisen hoitotyön merkitys potilaan hoidossa

Abstract

Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää viherympäristöterapeuttisen hoitotyön merkitystä psykiatrisen potilaan sairaalahoidossa hoitajien kuvaamana. Opinnäytetyön tavoitteena oli tuoda viherympäristöterapeuttiselle hoitotyölle näkyvyyttä sekä lisätä sairaanhoitajien ja hoitoalan opiskelijoiden tietoa viherympäristöterapeuttisesta hoitotyöstä hoitamisen keinona.

Luontoympäristön on todettu vaikuttavan ihmisen hyvinvointiin positiivisesti. Luonto- ja viherympäristöjen positiivisia vaikutuksia terveyden edistämiseen on havaittu muun muassa ympäristöpsykologian ja -kasvatuksen, puutarha- ja kasvitieteen sekä terveysliikunnan tutkimusten tuloksissa.

Opinnäytetyössä käytettiin laadullista tutkimusmenetelmää. Aineisto kerättiin teemahaastatteluina, joihin osallistui yhdeksän viherympäristöterapeuttisen koulutuksen saanutta sairaanhoitajaa. Haastattelut olivat ryhmähaastatteluja. Aineisto analysoitiin käyttäen laadullista sisällönanalyysiä.

Tulosten perusteella psykiatriset potilaat ovat hoitajien mukaan hyötyneet viherympäristöterapeuttisesta hoitotyöstä. Positiiviset vaikutukset ovat näkyneet potilaissa niin virkistymisenä kuin toisaalta rauhoittumisenakin. Hoitajat ovat toteuttaneet viherympäristöterapeuttista hoitotyötä monin eri keinoin, esimerkiksi hoitamalla potilaiden kanssa kukkia sisätiloissa tai viemällä potilaita ulkoilemaan sairaalan ympäristöön. Kehittämistä hoitajien mukaan olisi muun muassa viherympäristöterapeuttisen hoitotyön vaikutusten kirjaamisessa potilastietojärjestelmään. Aineistosta nousi esiin myös asioita, jotka hoitajien mukaan tekevät viherympäristöterapeuttisen hoitotyön toteuttamisesta haasteellista, kuten esimerkiksi henkilöstövaje ja taloudelliset seikat.

Kehittämisehdotukseksi nousi se, miten hoitajien arvostusta viherympäristöterapeuttista hoitotyötä kohtaan voisi nostaa, ja miten kyseisen menetelmän saisi laajemmin hoitajien käyttöön.

The purpose of this thesis was to examine the significance of therapeutic horticulture in psychiatric patient care. The objective of this study was to make therapeutic horticulture more noticeable as a means of patient care and to increase nurses' and nursing students' knowledge about therapeutic horticulture.

Earlier studies have shown therapeutic horticulture and green environments to have positive effects on people's well-being. Studies have been carried out in several fields, such as ecopsychology and horticultural science.

The method used in this study was qualitative. The data were collected by conducting theme interviews with nine nurses who had received therapeutic horticulture training. The interviews were conducted in two small groups. The data were analysed using data-driven content analysis.

The results suggested therapeutic horticulture to be useful in mental patient care. According to the interviewed nurses, the positive effects of therapeutic horticulture have shown in both calming down and cheering up the patients. Therapeutic horticulture can be implemented in many different ways. Entering the effects of therapeutic horticulture into the patient database was considered an area to be improved. The insufficiency of the staff and financial resources were the major factors prohibiting nurses from implementing therapeutic horticulture.

As a development idea for the future, we suggest finding ways to improve the appreciation of therapeutic horticulture among nurses and to establish therapeutic horticulture as a more widely used means of mental patient care.