Epävakaasta persoonallisuushäiriöstä kärsivän potilaan hoito : Oppimateriaali Tampereen ammattikorkeakoulun käyttöön
Leppä, Tiia-Mari; Varis, Anne (2012)
Leppä, Tiia-Mari
Varis, Anne
Tampereen ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201204275331
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201204275331
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli tehdä oppimateriaali epävakaasta persoonallisuushäiriöstä kärsivän potilaan hoidosta Tampereen ammattikorkeakoulun käyttöön. Tehtävinä oli selvittää, mitä tarkoitetaan epävakaalla persoonallisuushäiriöllä, miten epävakaata persoonallisuushäiriötä hoidetaan sekä millainen on hyvä oppimateriaali. Tavoitteena oli antaa syventävää tietoa epävakaan persoonallisuushäiriön hoidosta mielenterveyshoitotyön vaihtoehtoisten ammattiopintojen sairaanhoitajaopiskelijoille oppimateriaalin muodossa. Opinnäytetyö toteutettiin kirjallisuuskatsauksena, jonka tuloksena saadut tiedot muodostavat oppimateriaalin sisällön. Oppimateriaali on tehty PowerPoint -esityksen muotoon.
Epävakaan persoonallisuushäiriön synnyn taustalla on osoitettu olevan sekä geneettisiä että lapsuuden kasvuympäristöön liittyviä tekijöitä. Epävakaa persoonallisuushäiriö on persoonallisuushäiriöistä kaikkein yleisin, haastavin ja monimutkaisin. Kyseisestä häiriöstä kärsivät potilaat käyttäytyvät usein impulsiivisesti ja itsetuhoisesti, heillä on voimakas hylätyksi tulemisen pelko ja he saattavat olla kykenemättömiä kehittämään vakaita ihmissuhteita. Epävakaasta persoonallisuushäiriöstä kärsivät potilaat ovat usein moniongelmaisia. Heillä voi esiintyä muun muassa riippuvuusongelmia, syömishäiriöitä ja mielialahäiriöitä. Epävakaata persoonallisuushäiriötä sairastavalle hoitoon sitoutuminen voi olla vaikeaa. Potilaan kanssa tehdään yksilöllinen ja selkeä sopimus hoidosta, sen pituudesta ja tavoitteista. Hoitosuhteessa voidaan käsitellä muun muassa itsetuhoista käyttäytymistä, tunteita, menneiden kokemusten ja nykyisyyden välisiä yhteyksiä ja kriiseistä selviytymistä. Psykoterapeuttisista hoitomenetelmistä dialektinen käyttäytymisterapia on osoittautunut tehokkaaksi epävakaasta persoonallisuushäiriöstä kärsivien potilaiden hoidossa. Terapian tukena voidaan käyttää lääkehoitoa. Hoitajien asenteet epävakaasta persoonallisuushäiriöstä kärsiviä potilaita ja hoitoa kohtaan saattavat olla usein negatiivisia. Hoitajien asenteita ja suhtautumista epävakaasta persoonallisuushäiriöstä kärsiviä potilaita kohtaan voidaan muuttaa positiivisemmiksi koulutuksen avulla. Tunne-elämältään epävakaiden potilaiden omaiset saattavat olla erityisen kuormittuneita.
Jatkotutkimuksen avulla voitaisiin selvittää suomalaisten hoitajien tietämystä epävakaasta persoonallisuushäiriöstä ja siitä kärsivien potilaiden hoidosta. Opinnäytetyötä tehdessä kävi ilmi, että epävakaasta persoonallisuushäiriöstä kärsivien potilaiden hoidosta on saatavilla vähän suomalaista tutkittua tietoa.
Epävakaan persoonallisuushäiriön synnyn taustalla on osoitettu olevan sekä geneettisiä että lapsuuden kasvuympäristöön liittyviä tekijöitä. Epävakaa persoonallisuushäiriö on persoonallisuushäiriöistä kaikkein yleisin, haastavin ja monimutkaisin. Kyseisestä häiriöstä kärsivät potilaat käyttäytyvät usein impulsiivisesti ja itsetuhoisesti, heillä on voimakas hylätyksi tulemisen pelko ja he saattavat olla kykenemättömiä kehittämään vakaita ihmissuhteita. Epävakaasta persoonallisuushäiriöstä kärsivät potilaat ovat usein moniongelmaisia. Heillä voi esiintyä muun muassa riippuvuusongelmia, syömishäiriöitä ja mielialahäiriöitä. Epävakaata persoonallisuushäiriötä sairastavalle hoitoon sitoutuminen voi olla vaikeaa. Potilaan kanssa tehdään yksilöllinen ja selkeä sopimus hoidosta, sen pituudesta ja tavoitteista. Hoitosuhteessa voidaan käsitellä muun muassa itsetuhoista käyttäytymistä, tunteita, menneiden kokemusten ja nykyisyyden välisiä yhteyksiä ja kriiseistä selviytymistä. Psykoterapeuttisista hoitomenetelmistä dialektinen käyttäytymisterapia on osoittautunut tehokkaaksi epävakaasta persoonallisuushäiriöstä kärsivien potilaiden hoidossa. Terapian tukena voidaan käyttää lääkehoitoa. Hoitajien asenteet epävakaasta persoonallisuushäiriöstä kärsiviä potilaita ja hoitoa kohtaan saattavat olla usein negatiivisia. Hoitajien asenteita ja suhtautumista epävakaasta persoonallisuushäiriöstä kärsiviä potilaita kohtaan voidaan muuttaa positiivisemmiksi koulutuksen avulla. Tunne-elämältään epävakaiden potilaiden omaiset saattavat olla erityisen kuormittuneita.
Jatkotutkimuksen avulla voitaisiin selvittää suomalaisten hoitajien tietämystä epävakaasta persoonallisuushäiriöstä ja siitä kärsivien potilaiden hoidosta. Opinnäytetyötä tehdessä kävi ilmi, että epävakaasta persoonallisuushäiriöstä kärsivien potilaiden hoidosta on saatavilla vähän suomalaista tutkittua tietoa.