"Kyllä se siitä" Hoitajien kokemuksia väkivaltatilanteiden ensikäsittelystä työyhteisössä

Abstract

Opinnäytetyöni tarkoituksena oli kuvata hoitajien kokemuksia välittömästä henkisestä ensiavusta ja sen merkityksestä työssä tapahtuneen väkivaltatilanteen jälkeen, sekä selvittää hoitajien tarpeita ja henkisestä ensiavusta osastolla, jossa vallitsee erityinen väkivallan uhka. Opinnäytetyöni tehtävänä oli selvittää millaisia kokemuksia hoitajilla on väkivallasta ja henkisestä ensiavusta osastolla, kokevatko hoitajat tarvitsevansa henkistä ensiapua työssä tapahtuneen väkivaltatilanteen jälkeen ja millaista henkistä ensiapua hoitajat kokevat tarvitsevansa. Opinnäytetyöni on lähestymistavaltaan kvalitatiivinen. Aineistonkeruumenetelmänä käytin teemahaastattelua, jossa haastateltavina oli kehitysvammahuollon turvahoitoyksikön hoitajia (N=5). Analyysimenetelmänä käytin aineistolähtöistä sisällönanalyysiä.

Tuloksista muodostui kolme eri yhdistävää luokkaa, jotka olivat hoitajien kokemukset väkivaltatilanteista, hoitajien kokema henkisen ensiavun tarve ja hoitajien kehittämisehdotukset henkisestä ensiavusta. Väkivaltatilanteiden kokemukset muodostivat kaksi pääluokka, yksittäinen väkivaltatilanne kokemuksena ja väkivalta jatkuvana kokemuksena. Myös henkisen ensiavun tarve jakaantui kahteen pääluokkaan, yksilölliseen henkiseen ensiapuun ja tapahtuneen läpikäymiseen työryhmässä. Henkisen ensiavun kehittämisehdotuksista muodostui kolme pääluokkaa, joita olivat yksilöllinen henkinen tuki, ohjattu jälkipurku työryhmässä ja työyhteisön avoimen ilmapiirin kehittäminen.

Hoitajien kokemasta työväkivallasta aiheutui usein negatiivisia tunnereaktioita ja stressikokemuksia. Ne väkivaltatilanteet, joissa oli koettu suurta uhkaa aiheuttivat myös voimakkaita ja pitkäkestoisia jälkireaktioita. Kaikki hoitajat olivat sitä mieltä, että väkivaltatilanteen jälkeen välitön henkisen ensiavun saaminen on tärkeää. Henkistä ensiapua tulisi olla saatavilla työyhteisön sisällä, nopeasti ja helposti.

Pelkkä väkivaltatilanteen hoidollisen hallinnan tekninen osaaminen ja väkivaltatilanteiden purku oppimisen ja ennakoinnin näkökulmasta ei yksin riitä, vaan työyhteisöissä tarvitaan myös työyhteisön sisäistä henkisen ensiavun osaamista työssä tapahtuneen väkivaltatilanteen jälkeen. Työyhteisöissä tulisi olla nimetty henkisen ensiavun vastuuhenkilö, riittävästi koulutusta asiasta, ja myös tiivis kirjallinen tieto- ja ohjeistuspaketti henkisen ensiavun merkityksestä ja toimintatavoista.

The purpose of this thesis was to describe nurses’ experiences of immediate mental health first aid and how it affects their managing at work. The purpose was also to find out nurses’ needs of mental health first aid and support in a healthcare setting where a risk for violence is high.

The study was carried out using a qualitative method and the data were collected through theme interviews. Five nurses who worked at a secure unit for mentally disabled clients were interviewed. The data were analysed through qualitative content analysis.

The results revealed that all nurses had experienced both mental abuse and physical assaults and threat at work. The experienced violence provoked many kinds of negative feelings and stress reactions. All nurses agreed on that immediate mental health first aid was needed after encountering workplace violence.

These results indicated that the sole technical expertise in therapeutic management of the violent situation and debriefing only from the perspective of learning and foresight are not sufficient. Right after encountering workplace violence there is a need for mental health first aid expertise within the working community. There should be an appointed person responsible for mental health first aid, sufficient training on the subject, and also a written, compact information package on traumatic crisis, the reactions they cause, and appropriate mental health first aid intervention methods.