Palkitsemisen haasteet järjestötyössä
Posio, Sari (2012)
Posio, Sari
Satakunnan ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201204244904
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201204244904
Tiivistelmä
Tämän työn tarkoituksena oli perehtyä palkitsemiseen ja motivointiin voittoa tavoittelemattoman eli järjestötyönantajan näkökulmasta. Työlläni halusin lisätä toimeksiantajan ja sen työntekijöiden tietoisuutta palkitsemisen mahdollisuuksista ja parantaa jo käytössä olevien tapojen arvostusta.
Tutkimuksen pääongelmana oli selvittää, miten henkilökunta kokee palkitsemisen nykytilan. Lisäksi selvitettiin millaisia palkitsemistapoja työyhteisössä on käytössä ja minkälaisia tapoja työntekijät tunnistavat sekä mitkä palkitsemiskeinot he kokevat motivoiviksi ja millaisia palkitsemistapoja he toivovat työnantajalta. Toimeksiantajana oli valtakunnallinen vammaisjärjestö, jonka palveluksessa työskentelee 17 työntekijää.
Teoreettinen viitekehys muodostuu palkitsemisesta ja motivaatiosta. Nämä kaksi ilmiötä liittyvät läheisesti toisiinsa. Motivaatiota voidaan lisätä palkitsemisen keinoin ja motivaatio voi itsessään olla palkitseva kokemus. Motivaation osuutta käsitellään ensin, jotta voimme ymmärtää millaisilla asioilla voidaan vaikuttaa ihmisen tahtoon toimia tietyllä tavalla. Työn toisessa osuudessa käsitellään palkitsemisen kokonaisuutta. Siinä ei keskitytä pelkästään aineettomaan palkitsemiseen, vaikka järjestötyönantajalla ei olekaan mahdollisuuksia käyttää kaikkia rahallisen palkitsemisen tapoja. Tämä siksi, että työn yhtenä tarkoituksena oli lisätä tietoisuutta palkitsemisen kokonaisuudesta.
Tutkimuksessa käytettiin kvantitatiivista tutkimusmenetelmää. Vaikka menetelmä soveltuukin parhaiten suurten ihmisryhmien kartoittamiseen, sillä saatiin kuitenkin parhaiten näkemys toimeksiantajan palkitsemisen ja motivaation nykytilasta.
Tutkimus toteutettiin helmikuussa 2012 kyselylomakkeella, johon vastattiin nimettömästi. Kysely sisälsi suljettuja kysymyksiä palkitsemisesta ja motivaatiosta vastausvaihtoehtoineen sekä kaksi avointa kysymystä. Vastausprosentiksi tuli 82 %.
Tulokset osoittivat yksiselitteisesti, että palkitseminen koettiin tärkeäksi. Palkitsemisen keinoja ei kuitenkaan tunnistettu kovin hyvin. Tutkimus osoitti, että palkitsemisessa on parannettavaa mm. riittävyyden ja oikeudenmukaisuuden kokemuksen sekä palautteen antamisen ja arvostuksen osoittamisen osalta. Palkitsemisen kokonaisuus kaipaa selvästi profiilin nostoa, johon tämä opinnäytetyö omalta osaltaan vastaa.
Tutkimuksen pääongelmana oli selvittää, miten henkilökunta kokee palkitsemisen nykytilan. Lisäksi selvitettiin millaisia palkitsemistapoja työyhteisössä on käytössä ja minkälaisia tapoja työntekijät tunnistavat sekä mitkä palkitsemiskeinot he kokevat motivoiviksi ja millaisia palkitsemistapoja he toivovat työnantajalta. Toimeksiantajana oli valtakunnallinen vammaisjärjestö, jonka palveluksessa työskentelee 17 työntekijää.
Teoreettinen viitekehys muodostuu palkitsemisesta ja motivaatiosta. Nämä kaksi ilmiötä liittyvät läheisesti toisiinsa. Motivaatiota voidaan lisätä palkitsemisen keinoin ja motivaatio voi itsessään olla palkitseva kokemus. Motivaation osuutta käsitellään ensin, jotta voimme ymmärtää millaisilla asioilla voidaan vaikuttaa ihmisen tahtoon toimia tietyllä tavalla. Työn toisessa osuudessa käsitellään palkitsemisen kokonaisuutta. Siinä ei keskitytä pelkästään aineettomaan palkitsemiseen, vaikka järjestötyönantajalla ei olekaan mahdollisuuksia käyttää kaikkia rahallisen palkitsemisen tapoja. Tämä siksi, että työn yhtenä tarkoituksena oli lisätä tietoisuutta palkitsemisen kokonaisuudesta.
Tutkimuksessa käytettiin kvantitatiivista tutkimusmenetelmää. Vaikka menetelmä soveltuukin parhaiten suurten ihmisryhmien kartoittamiseen, sillä saatiin kuitenkin parhaiten näkemys toimeksiantajan palkitsemisen ja motivaation nykytilasta.
Tutkimus toteutettiin helmikuussa 2012 kyselylomakkeella, johon vastattiin nimettömästi. Kysely sisälsi suljettuja kysymyksiä palkitsemisesta ja motivaatiosta vastausvaihtoehtoineen sekä kaksi avointa kysymystä. Vastausprosentiksi tuli 82 %.
Tulokset osoittivat yksiselitteisesti, että palkitseminen koettiin tärkeäksi. Palkitsemisen keinoja ei kuitenkaan tunnistettu kovin hyvin. Tutkimus osoitti, että palkitsemisessa on parannettavaa mm. riittävyyden ja oikeudenmukaisuuden kokemuksen sekä palautteen antamisen ja arvostuksen osoittamisen osalta. Palkitsemisen kokonaisuus kaipaa selvästi profiilin nostoa, johon tämä opinnäytetyö omalta osaltaan vastaa.