Nuorisotyö koulussa kuraattoreiden näkökulmasta

Abstract

Suomalaista koulujärjestelmää haastavat useat asiat. Yksi näistä on oppilaiden hyvinvoinnin puute. Oppilaat ovat älykkäitä ja osaavia, mutta moni heistä ei voi hyvin, eikä viihdy koulussa. Opettajilla ei ole tarpeeksi aikaa ohjata kokonaisvaltaisissa elämän kysymyksissä. Koulun oppilashuolto kipuilee sille asetettujen tehtävien ja liian pienten resurssien ristipaineessa. Tässä tilanteessa nuorisotyö hakee voimakkaasti paikkaansa koulusta vastatakseen nuorten tuen tarpeisiin. Ammattikunnan avaukset herättävät monia kysymyksiä, joista yksi liittyy koulussa tehtävän nuorisotyön ja koulun sosiaalityön suhteeseen. Alojen suhdetta on aiemmin tutkittu vain vähän.

Opinnäytetyössäni olen selvittänyt koulun sosiaalityön ja nuorisotyön suhdetta nykyisessä yhteistyökulttuurissa, kuraattorityön resurssia ennaltaehkäisevässä työssä sekä koulukuraattoreiden asenteita koulussa tehtävää nuorisotyötä kohtaan. Aineiston olen kerännyt haastattelemalla 16 suomalaista koulukuraattoria laadullisen asennetutkimuksen metodilla. Kommentointiaineiston olen muokannut tutkimustuloksiksi kategorisoimalla, jäsentämällä ja tulkitsemalla argumentaatiota monipuolisesti. Työn taustalla vaikuttava todellisuuskäsitys on tulkintaa korostava sosiaalinen konstruktivismi.

Tulokset osoittavat sosiaalityön arvostavan nuorisotyötä yhteistyökumppanina. Tiivis yhteistyö on osa arkista toimintakulttuuria. Kuraattorit kaipaavat varsinkin yleisen ja osittain myös tehostetun tuen kenttään nykyistä enemmän kasvatuksen ammattilaisia. Olemassa oleva sosiaalityön resurssi ei riitä lasten, nuorten ja perheiden tuen tarpeisiin. Kuitenkin nuorisotyön pysyvä toimija-asema koulussa jakaa asenteita voimakkaasti: Nuorisotyön vakiintunut rooli koulussa herättää ristiriitaisia ajatuksia.

Työni päätyy pohdintaan liian eriytyneistä toimintakulttuureista lasten ja nuorten palveluissa. Sirpaloituneet ja pitkälle eriytyneet työkentät eivät tue kokonaisvaltaista ja ennaltaehkäisevää työotetta. Työtä tulee kehittää monialaisen yhteistyön ja jaetun toimijuuden suuntaan siten, että koulun instituutiossa ja rakenteessa voidaan synnyttää nykyistä kokonaisvaltaisempaa hyvinvoinnin pedagogiikkaa.

The Finnish school system is challenged by several issues. One of these is the lack of well-being of pupils. Students are intelligent and capable, but many of them are not doing well and do not enjoy school. Teachers do not have enough time to guide in usual and individual life issues. The school student welfare system is struggling with its many tasks and the dilemma of too small resources. In this situation, youth work is searching its place in schools in order to support young people with their different needs. New openings of youth social work in schools raises many questions, including one associated with the relationship between youth work and school social work. The areas of this relationship have previously been studied very little.

In my thesis I have clarified the relationship between school social work and youth work in schools in the context of current cooperation culture, school social work resources in preventive work, as well as school social workers' attitudes regarding youth work in schools. I have collected the material by interviewing 16 Finnish school social workers on these issues. The method used has been qualitative research. I edited the material by categorizing, structuring and interpreting the variety of arguments. The work is based on social constructivism.

The results show that social work and youth work function in partnership. Close co-operation is part of everyday culture. School social workers need better trained social professionals in schools especially for general and partly also for enhanced support. The existing social work resources are not enough for children, youth and families' need for support. However, the role of youth work as a permanent actor in schools strongly divides attitudes: a well-established role of youth work in schools raises mixed reactions. My work ends with the reflection on much too segregated operating cultures concerning children and young people's services. Fragmented and highly differentiated fields of work do not support a holistic and preventive approach towards work. The work will be developed towards diversified cooperation and shared agency so that schools as institutions and structures are able to create a more holistic pedagogical well-being.