Autoalan keskusliiton vauriokorjaamoluokituksen määrittäminen
Lampinen, Lasse (2012)
Lampinen, Lasse
Tampereen ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201205056438
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201205056438
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli määrittää vauriokorjaamoluokitus kahdelle Veho-vauriokorjaamolle. Vauriokorjaamoluokitus määritetään Autoalan keskusliiton toimesta Suomen kaikille vauriokorjaamoille ajantasaisen vauriokorjaamorekisterin luomiseksi, jonka tarkoituksena on asianmukaisen korjauksen takaaminen vaurioituneille ajoneuvoille. Vauriokorjaamoluokitus määritettiin kummassakin vauriokorjaamossa sisäisen auditoinnin periaatteella tarkastelemalla molempien korjaamojen toimintaa, työvälineitä, henkilöstöä ja prosesseja. Sisäisellä auditoinnilla määritetyt tulokset todennettiin ulkopuolisen auditoijan toimesta.
Opinnäytetyön tuloksena molemmat vauriokorjaamot saivat toisen tason vauriokorjaamoluokituksen. Korjaamoluokituksen asteikon ollessa nollasta kolmeen, missä korkeampi taso ilmaisee parempaa tasoa, oli tulos verraten hyvä, mutta myös odotettu. Molemmilla korjaamoilla päästiin monissa kohteissa myös kolmannen tason vaatimuksiin ja muutaman vuoden aikavälillä molemmilla vauriokorjaamoilla voidaan pyrkiä kolmannen tason luokitukseen. Suurimmat puutteet kolmannelle tasolle pääsemiseksi olivat laitteistossa ja henkilöstön koulutustasossa.
Loppupäätelmänä voidaan sanoa molempien vauriokorjaamojen olevan varsin hyvätasoisia ja nykyaikaisia. Ne täyttävät kansallisella tasolla Autoalan keskusliiton toimesta asetetut vaatimukset hyvin. Vauriokorjaamoluokitus itsessään ei ollut täysin yksiselitteinen, mutta luokituksen ollessa uusi asia, tulee siihen varmasti täsmennyksiä ja tarkennuksia. Autojen vauriokorjausta tarkasteltaessa tulee myös ottaa huomioon, että vauriokorjaamoluokitus koskee vain autokorjaamoja. Yksityisten henkilöiden tekemät vauriokorjaukset eivät kuulu tämän luokituksen piiriin, joten sen avulla ei myöskään pystytä kaikkien vaurioituneiden ajoneuvojen korjauksen tasoa valvomaan.
Opinnäytetyön tuloksena molemmat vauriokorjaamot saivat toisen tason vauriokorjaamoluokituksen. Korjaamoluokituksen asteikon ollessa nollasta kolmeen, missä korkeampi taso ilmaisee parempaa tasoa, oli tulos verraten hyvä, mutta myös odotettu. Molemmilla korjaamoilla päästiin monissa kohteissa myös kolmannen tason vaatimuksiin ja muutaman vuoden aikavälillä molemmilla vauriokorjaamoilla voidaan pyrkiä kolmannen tason luokitukseen. Suurimmat puutteet kolmannelle tasolle pääsemiseksi olivat laitteistossa ja henkilöstön koulutustasossa.
Loppupäätelmänä voidaan sanoa molempien vauriokorjaamojen olevan varsin hyvätasoisia ja nykyaikaisia. Ne täyttävät kansallisella tasolla Autoalan keskusliiton toimesta asetetut vaatimukset hyvin. Vauriokorjaamoluokitus itsessään ei ollut täysin yksiselitteinen, mutta luokituksen ollessa uusi asia, tulee siihen varmasti täsmennyksiä ja tarkennuksia. Autojen vauriokorjausta tarkasteltaessa tulee myös ottaa huomioon, että vauriokorjaamoluokitus koskee vain autokorjaamoja. Yksityisten henkilöiden tekemät vauriokorjaukset eivät kuulu tämän luokituksen piiriin, joten sen avulla ei myöskään pystytä kaikkien vaurioituneiden ajoneuvojen korjauksen tasoa valvomaan.