”Puolivarjoa pienentämässä” : Aivoverenkiertohäiriöpotilaan ensihoito Tampereen aluepelastuslaitoksella

Abstract

Aivoverenkiertohäiriöiden yleistyminen väestön ikääntyessä ja hoitomuotojen kehittyessä lisäävät ensihoitajiin ja ensihoitojärjestelmään kohdistuvia vaatimuksia. Potilaan oireiden tunnistaminen, laadukas ensihoito ja nopea kuljetus aivoverenkiertohäiriöihin erikoistuneeseen hoitoyksikköön parantavat potilaan ennustetta toipua neurologisista puutosoireista ja mahdollistavat potilaalle hyvän elämänlaadun toipumisen jälkeen. Hoidon aloittaminen sairastuneen potilaan luona ja hoidon jatkuvuuden varmistaminen ensihoidon ja sairaalan päivystysvastaanoton välillä on parantunut viime vuosina merkittävästi. Onnistunut hoito vaatii eri toimijoiden saumatonta yhteistyötä.

Opinnäytetyön tavoitteena on lisätä Tampereen aluepelastuslaitoksen henkilöstön valmiuksia tunnistaa ja hoitaa aivoverenkiertohäiriöpotilaita. Opinnäytetyössä tutkittiin hoito-ohjeen toteutumista Tampereen aluepelastuslaitoksen ensihoitoyksiköiden hoitamien aivoverenkiertohäiriöpotilaiden kohdalla ja ensivasteyksikön tuomia hyötyjä sairaalan ulkopuolisessa ensihoidossa. Tutkimuksen tuloksista ja työn teoriaosan keskeisimmästä aiheista muodostettiin luentomateriaali Tampereen aluepelastuslaitoksen tarpeeseen henkilöstön työvuorokoulutukseen.

Opinnäytetyön tutkimuksen tuloksien mukaan potilaille annettu ensihoito noudatti hyvin Tampereen kaupungin ensihoidon vastuulääkärin antamaa hoito-ohjetta. Puutteita ilmeni yksittäisten perusmittausten poisjättämisessä ja laskimoverinäytteiden ottamisessa. Myös osa potilaista jäi ilman hoito-ohjeen mukaista lääkehoitoa. Tehtävissä, joihin ensivasteyksikkö oli hälytetty ensihoitoyksiköiden avuksi, kohteessa kuluva aika lyheni keskiarvoisesti noin 4 minuuttia. Kohteessa oloviiveen lyhentymisen lisäksi ensivasteyksikön tuomia etuja on ensihoitajien vähentyvä työnkuormittavuus ja parantuva työturvallisuus.

Sairaalan ulkopuolista ensihoitoa tulisi kehittää parantamalla vastesuunnittelua, lisäämällä henkilöstön koulutusta ja sopimalla ennakolta eri toimijoiden toimenpiteet kohteessa.

As cerebrovascular accidents become more common, the standards for paramedics and emergency care systems rise. Starting the treatment already at the patient site and ensuring the continuity of treatment between emergency care and the hospital emergency room have improved significantly in the past years. Successful treatment requires seamless cooperation between all parts.

The goal for this Bachelor’s thesis was to increase the ability to recognize and treat patients with cerebrovascular accidents among the personnel in Tampere Regional Rescue Department. The implementation of the care instructions with relation to patients with cerebrovascular accident treated by emergency care unit at Tampere Regional Rescue Department and the benefits of using a first response unit in out-of-hospital emergency care were studied in this thesis. Based on the study results and central points in the theory part, lecture material was compiled for the on-duty training at Tampere Regional Rescue Department.

According to the results, the emergency care given to patients followed the care instructions well. Deficiencies were revealed in the exclusion of single examinations and in taking vein blood samples. In addition, some of the patients were left without medication determined in the care instructions. In the tasks where the first response unit was alarmed to help the emergency care unit, the time needed at the target was decreased by about 4 minutes on average. In addition to the shortened time, the benefits that the first response unit brought included a reduction of the paramedic’s work strain and an improvement in occupational safety.

Emergency care outside the hospital should be developed by improving response planning, adding personnel education, and agreeing in advance about actions of different parts in the target.