Synnytyksen jälkeisen masennuksen tunnistaminen : Terveydenhoitajien kokemuksia EPDS-seulasta
Ortamala, Irina (2012)
Ortamala, Irina
Hämeen ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201205076564
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201205076564
Tiivistelmä
Synnytyksen jälkeinen masennus on melko yleistä, mutta sen tunnistaminen on haastavaa. Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää terveydenhoitajien kokemuksia synnytyksen jälkeisen masennuksen tunnistamisesta, sekä EPDS-seulan käytöstä. Opinnäytetyö toteutettiin yhteistyössä erään äitiys- ja lastenneuvolan kanssa, josta ehdotettiin tutkimusta liittyen terveydenhoitajien kokemuksiin EPDS-seulasta. Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Aineisto kerättiin kolmelta äitiys- ja lastenneuvolan terveydenhoitajalta esseekirjoituksilla, sekä teemahaastatteluilla. Analyysimenetelmänä käytettiin aineistolähtöistä sisällönanalyysiä.
Terveydenhoitajat kokivat synnytyksen jälkeisen masennuksen tunnistamisen pääosin melko helpoksi. Tunnistamisen helppous riippui siitä, kuinka paljon oli tunnistamista helpottavia ja vaikeuttavia tekijöitä. Merkkejä joista terveydenhoitajat tunnistivat masennuksen, olivat muutokset mielialassa, unihäiriöt, voimattomuus, apaattisuus, erilaiset somaattiset oireet, useat yhteydenotot, ongelmat varhaisessa vuorovaikutuksessa, sekä muutokset vauvassa. Kaikki terveydenhoitajat korostivat varhaisen tunnistamisen tärkeyttä, sillä äidin masennus vaikuttaa koko perheeseen, parisuhteeseen ja vauvaan. Myös masennuksen ennaltaehkäisy, hoitoonohjaus, hoito ja toipuminen ovat helpompia kun masennus havaitaan ajoissa. EPDS-seulan käyttö koettiin luontevaksi, ja se koettiin hyvänä puheeksioton välineenä, sekä hyvänä välineenä masennuksen tunnistamisessa. Osa terveydenhoitajista kuitenkin koki, että seula ei nosta esiin yllätystapauksia. Kokeneet terveydenhoitajat kokivat huomaavansa äidin masennuksen myös ilman seulaa.
Tätä opinnäytetyötä voidaan hyödyntää pyrittäessä tunnistamaan synnytyksen jälkeinen masennus. Opinnäytetyöhön liittyy kehittämistehtävä, jossa pidettiin luento terveydenhoitajaopiskelijoille. Näin pyrittiin lisäämään tulevien terveydenhoitajien tietoisuutta synnytyksen jälkeisestä masennuksesta.
Terveydenhoitajat kokivat synnytyksen jälkeisen masennuksen tunnistamisen pääosin melko helpoksi. Tunnistamisen helppous riippui siitä, kuinka paljon oli tunnistamista helpottavia ja vaikeuttavia tekijöitä. Merkkejä joista terveydenhoitajat tunnistivat masennuksen, olivat muutokset mielialassa, unihäiriöt, voimattomuus, apaattisuus, erilaiset somaattiset oireet, useat yhteydenotot, ongelmat varhaisessa vuorovaikutuksessa, sekä muutokset vauvassa. Kaikki terveydenhoitajat korostivat varhaisen tunnistamisen tärkeyttä, sillä äidin masennus vaikuttaa koko perheeseen, parisuhteeseen ja vauvaan. Myös masennuksen ennaltaehkäisy, hoitoonohjaus, hoito ja toipuminen ovat helpompia kun masennus havaitaan ajoissa. EPDS-seulan käyttö koettiin luontevaksi, ja se koettiin hyvänä puheeksioton välineenä, sekä hyvänä välineenä masennuksen tunnistamisessa. Osa terveydenhoitajista kuitenkin koki, että seula ei nosta esiin yllätystapauksia. Kokeneet terveydenhoitajat kokivat huomaavansa äidin masennuksen myös ilman seulaa.
Tätä opinnäytetyötä voidaan hyödyntää pyrittäessä tunnistamaan synnytyksen jälkeinen masennus. Opinnäytetyöhön liittyy kehittämistehtävä, jossa pidettiin luento terveydenhoitajaopiskelijoille. Näin pyrittiin lisäämään tulevien terveydenhoitajien tietoisuutta synnytyksen jälkeisestä masennuksesta.