Skolhälsovårdares stöd till barn med alkoholmissbrukande föräldrar

Abstract

Syftet med denna studie var att undersöka hur skolhälsovårdare stöder barn med alkoholmissbrukande föräldrar. Studiens frågeställningar var följande: 1. Hur känner skolhälsovårdare igen barn med alkoholmissbrukande föräldrar? 2. Hur stöder skolhälsovårdare barn med alkoholmissbrukande föräldrar? Materialet har respondenterna samlat in genom intervjuer med sex skolhälsovårdare i lågstadieskolor, i två olika kommuner i Österbotten. Som dataanalysmetod användes kvalitativ innehållsanalys. Studiens teoretiska utgångspunkt var begreppet ”trygghet” av Sarvimäki och Stenbock-Hult (1989), Eriksson (1993) och Segesten (1994).

I resultatet av studien framkom det att en del av informanterna inte har tillräckligt med kunskap att upptäcka och stöda barn med alkoholmissbrukande föräldrar. Informanterna med mer arbetserfarenhet visste att de stött på barn med alkoholmissbrukande föräldrar, medan de som hade mindre arbetserfarenhet var osäkra på om de skulle känna igen barnen. Statistik påvisar att alla skolhälsovårdare borde ha stött på barn med alkoholmissbrukande föräldrar. Viktigt att veta, är att barn med alkoholmissbrukande föräldrar inte berättar öppet om det, utan visar det genom andra symtom och signaler. Alkoholmissbruk i barnfamiljer skulle eventuellt lättare upptäckas om skolhälsovårdare gjorde hembesök.

The purpose of the study was to examine how School Nurses support children with alcohol abusing parents. The study was conducted by asking the following questions: 1. How do School Nurses recognize children with alcohol abusing parents? 2. How do School Nurses support children with alcohol abusing parents? Qualitative interviews were used to collect the data for the study. The informants were six School Nurses in elementary schools in two communities in Ostrobothnia, Finland. The data was analyzed using content analysis. The respondents used Sarvimäki’s and Stenbock-Hult’s (1989), Eriksson’s (1993) and Segesten’s (1994) concepts of “safety” as a theoretical framework for the study.

The results of the study indicated that some of the informants do not have enough knowledge to recognize and support children with alcohol abusing parents. The informants with more experience knew that they had met children with alcohol abusing parents, while School Nurses with less experience were not sure if they would recognize children with alcohol abusing parents. According to statistics every School Nurse has met children with alcohol abusing parents. It is important to know that children with alcohol abusing parents do not talk about the substance abuse of their parents, but they show it by other symptoms and signals. School Nurses would possibly identify substance abuse in families more easily, if they made house calls in the homes of the children.

Opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia miten kouluterveydenhoitajat tukevat alkoholia väärinkäyttävien vanhempien lapsia. Opinnäytetyö perustuu seuraavaan kysymyksenasetteluun: 1. Miten kouluterveydenhoitajat tunnistavat lapset, joiden vanhemmat väärinkäyttävät alkoholia? 2. Miten kouluterveydenhoitajat tukevat lapsia, joiden vanhemmat väärinkäyttävät alkoholia? Opinnäytetyön aineisto kerättiin haastattelemalla kuutta ala-asteella työskentelevää kouluterveydenhoitajaa, kahdella eri paikkakunnalla Pohjanmaalla. Tiedon analyysimetodina käytettiin sisältöanalyysiä. Teoreettisen viitekehyksen muodostivat Sarvimäen ja Stenbock-Hultin (1989), Erikssonin (1993) ja Segestenin (1994) turvallisuus käsite.

Tutkimustulosten mukaan osalla kouluterveydenhoitajista ei ole tarpeeksi tietoa, jotta he voisivat tunnistaa ja tukea alkoholia väärinkäyttävien vanhempien lapsia. Pitkän työkokemuksen omaavat kouluterveydenhoitajat tiesivät tavanneensa lapsia, joiden vanhemmat väärinkäyttävät alkoholia, kun taas he joilla oli vähemmän työkokemusta tunsivat epävarmuutta siitä, miten tunnistaa nämä lapset. Tilastojen mukaan, jokainen kouluterveydenhoitajan olisi pitänyt törmätä väärinkäyttäjäperheen lapseen. On tärkeää tiedostaa, että nämä lapset eivät kerro päihdeongelmasta äänen, vaan ongelmat ilmenevät oirein ja merkein. Päihdeongelmat lapsiperheissä mahdollisesti huomattaisiin helpommin, jos kouluterveydenhoitajat tekisivät kotikäyntejä.