Tilannekatsaus mahdottomaan : esitysteni maailmojen lähtökohdat, piirteet ja hallinta

Abstract

Opinnäytetyössä tarkastellaan kirjoittajan työtapoja teatteriesityksen ohjaajana ja käsikirjoittajana. Työ jäsentää kirjoittajan käyttämiä teatterin keinoja. Työssä tarkastellaan kirjoittajan teatteri-esitysten maailmojen rakentumisen lähtökohtia, niille ominaisia piirteitä ja tapoja hallita rakentuvaa maailmaa.

Esitysten maailmoja käsitellään kirjoittajan ohjaustöissään Terveisin silmälläpitäjät, Olemisen sietämättömän viihdyttävä julmuus, Vastarinta my ass ja Tyhmä mies, tyhmä nainen tekemien havaintojen ja muistiinpanojen kautta. Havaintoja ja muistiinpanoja käsitellään suhteessa teatteriohjaaja ja -teoreetikko Jerzy Grotowskin, teatteriohjaaja ja -kouluttaja Anne Bogartin ja teatteriohjaaja ja dramaturgi Kristian Smedsin ajatteluun.

Olennaisiksi esityksen maailman lähtökohdiksi nousevat positiivinen tunnelma harjoitustilanteessa sekä esteiden ja vastustuksen näkeminen hyödyllisinä voimavaroina. Esityksen maailman piirteisiin vaikuttaa se, onko teos tekijälle pieni, helposti hallittava vai suuri, runsaasti mahdollisuuksia tarjoava. Tunnistettavaksi piirteeksi kirjoittajan ohjaustöille nousee se, että logiikka ja rationaalisuus ovat alisteisia vaistolle ja absurdeille elementeille.

Keskeiseksi tavaksi hallita esityksen maailmaa nousee tarkka ohjaajantyö, joka kuitenkin jättää näyttelijälle tilaa vaikuttaa itse ilmaisuunsa. Tämä mahdollisuus tekee ilmaisusta henkilökohtaista ja vapaampaa.

Työtapojen jäsentely auttaa kirjoittajaa kehittämään olemassa olevia keinojaan. Samalla se parantaa hänen mahdollisuuksiaan löytää uusia keinoja olemassa olevien rinnalle.

The present thesis explores the author’s working methods as the director and writer of a theatre performance. The thesis structures the author’s theatrical means. The Building of the world of a performance is examined through its basis, features and the ways in which it is controlled.

The worlds of performances are examined through the perceptions and notes of the plays the author has directed: Terveisin silmälläpitäjät, Olemisen sietämättömän viihdyttävä julmuus, Vastarinta my ass and Tyhmä mies, tyhmä nainen. The perceptions and notes are dealt in comparison with the thoughts of theatre director and theoretic Jerzy Grotowski, theatre director and scholar Anne Bogart and theatre director and writer Kristian Smeds.

A positive atmosphere in rehearsals and the use of obstacles and resistance as beneficial as-sets arise as the essential basis of a performance’s world. The proportions between the per-formance and its author affect its features. A recognizable feature of the author’s directions is the fact that logic and rationality are subordinates to instinct and the absurd.

Precise directing arises as a central mean to control the world of a performance. Yet it leaves room for the actor to affect his or her manifestation. This possibility makes the manifestation more personal and free.

Structuring his methods helps the author to develop the methods he has. It also improves his possibilities to find new ones.